Tyypin 2 diabeetikkojen psykologinen insuliiniresistenssi siirryttäessä tablettihoidosta insuliinihoitoon
Miettinen, Tiina (2014)
2014
Hoitotieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407102000
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407102000
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata suomalaisten tyypin 2 diabeetikkojen insuliinihoitoon siirtymiseen liittyvän psykologisen insuliiniresistenssin ilmenemisen yleisyyttä ja siihen yhteydessä olevia taustatekijöitä.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksena kevään 2014 aikana erään eteläsuomalaisen kaupungin terveysasemilla. Otoskoko oli 110 tyypin 2 diabeetikkoa ja vastausprosentti oli 64,5 %. Aineisto kerättiin BIT-mittarilla (BIT= Barriers to Insulin Treatment Questionnaire), joka sisälsi 14 strukturoitua väittämää insuliinihoitoon siirtymisen esteistä sekä taustamuuttujat. Lisäksi kyselylomakkeessa oli yksi avoin kysymys, jossa kysyttiin tyypin 2 diabeetikkojen muita huolia, pelkoja tai odotuksia, jotka liittyivät insuliinihoitoon siirtymiseen.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Muuttujia kuvattiin frekvensseillä, prosenteilla, keskiarvoilla, keskihajonnoilla, mediaaneilla ja vaihteluväleillä. Tutkimusaineistosta muodostettiin viisi summamuuttujaa, jotka kuvaavat psykologisen insuliiniresistenssin ilmenemisen eri osa-alueita: injektioiden ja verensokerin omamittausten pelkoa, odotuksia insuliinihoitoon liittyvistä myönteisistä seurauksista, insuliinihoitoon liittyvistä oletetuista vaikeuksista, insuliinipistosten leimaavuudesta ja hypoglykemian pelosta. Summamuuttujista tarkasteltiin sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alfa -kertoimen avulla (Alpha=0,50-0,83). Avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin sisällön analyysilla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että eniten esiintyi hypoglykemian pelkoa. Kohtalaisia pelkoja olivat insuliinipistosten leimaavuus ja insuliinihoitoon liittyvät odotettavissa olevat vaikeudet. Suhteellisen vähäisinä ongelmina kuvattiin injektioihin ja verensokerin omamittauksiin liittyviä pelkoja. Huolimatta insuliinihoitoon liittyvistä negatiivisista asenteista ilmeni kohtalaisen positiivinen odotus insuliinihoitoon liittyvistä myönteisistä seurauksista.
Siviilisäädyllä ja koulutustasolla oli yhteys psykologiseen insuliiniresistenssiin. Yksin elävillä oli enemmän pelkoja injektioiden ja verensokerin omamittaamisesta kuin parisuhteessa elävillä. Peruskoulun suorittaneilla oli enemmän insuliinihoitoon liittyviä myönteisten seurauksien odotuksia kuin lukion tai ammatillisen oppilaitoksen lisäksi ammatillisia opintoja suorittaneilla. Johtopäätöksenä on, että siviilisääty ja koulutustaso ovat yhteydessä psykologiseen insuliiniresistenssiin.
Avainsanat: tyypin 2 diabetes, tablettihoito, insuliinihoito, psykologinen insuliiniresistenssi
Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksena kevään 2014 aikana erään eteläsuomalaisen kaupungin terveysasemilla. Otoskoko oli 110 tyypin 2 diabeetikkoa ja vastausprosentti oli 64,5 %. Aineisto kerättiin BIT-mittarilla (BIT= Barriers to Insulin Treatment Questionnaire), joka sisälsi 14 strukturoitua väittämää insuliinihoitoon siirtymisen esteistä sekä taustamuuttujat. Lisäksi kyselylomakkeessa oli yksi avoin kysymys, jossa kysyttiin tyypin 2 diabeetikkojen muita huolia, pelkoja tai odotuksia, jotka liittyivät insuliinihoitoon siirtymiseen.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Muuttujia kuvattiin frekvensseillä, prosenteilla, keskiarvoilla, keskihajonnoilla, mediaaneilla ja vaihteluväleillä. Tutkimusaineistosta muodostettiin viisi summamuuttujaa, jotka kuvaavat psykologisen insuliiniresistenssin ilmenemisen eri osa-alueita: injektioiden ja verensokerin omamittausten pelkoa, odotuksia insuliinihoitoon liittyvistä myönteisistä seurauksista, insuliinihoitoon liittyvistä oletetuista vaikeuksista, insuliinipistosten leimaavuudesta ja hypoglykemian pelosta. Summamuuttujista tarkasteltiin sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alfa -kertoimen avulla (Alpha=0,50-0,83). Avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin sisällön analyysilla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että eniten esiintyi hypoglykemian pelkoa. Kohtalaisia pelkoja olivat insuliinipistosten leimaavuus ja insuliinihoitoon liittyvät odotettavissa olevat vaikeudet. Suhteellisen vähäisinä ongelmina kuvattiin injektioihin ja verensokerin omamittauksiin liittyviä pelkoja. Huolimatta insuliinihoitoon liittyvistä negatiivisista asenteista ilmeni kohtalaisen positiivinen odotus insuliinihoitoon liittyvistä myönteisistä seurauksista.
Siviilisäädyllä ja koulutustasolla oli yhteys psykologiseen insuliiniresistenssiin. Yksin elävillä oli enemmän pelkoja injektioiden ja verensokerin omamittaamisesta kuin parisuhteessa elävillä. Peruskoulun suorittaneilla oli enemmän insuliinihoitoon liittyviä myönteisten seurauksien odotuksia kuin lukion tai ammatillisen oppilaitoksen lisäksi ammatillisia opintoja suorittaneilla. Johtopäätöksenä on, että siviilisääty ja koulutustaso ovat yhteydessä psykologiseen insuliiniresistenssiin.
Avainsanat: tyypin 2 diabetes, tablettihoito, insuliinihoito, psykologinen insuliiniresistenssi