Traumaattisten sotatapahtumien yhteys lapsen aggressiivisuuteen : Onko vanhemmuudella suojaava vaikutus?
Marjamäki, Tiina (2014)
Marjamäki, Tiina
2014
Psykologian maisteriopinnot - Master's Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407091992
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407091992
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensinnäkin traumaattisten sotatapahtumien yhteyttä 10-13-vuotiaiden palestiinalaislasten aggressiivisuuteen. Toiseksi selvitettiin, muuntaako vanhempien kasvatustyyli, tässä tutkimuksessa hyväksyvä tai ankara vanhemmuus, lapsen kokemien traumaattisten sotatapahtumien yhteyttä lapsen aggressiivisuuteen. Kolmanneksi selvitettiin sitä, muuntaako vanhempien mielenterveys lapsen kokemien traumaattisten sotatapahtumien ja lapsen aggressiivisuuden välistä yhteyttä. Taustateoriana tutkimuksessa käytettiin Bronfenbrennerin bioekologista teoriaa.
Tutkimukseen osallistui 355 palestiinalaista 11-13 vuotiasta lasta Pohjois-Gazasta ja Gazan kaupungista, joita molempia oli pommitettu vuosien 2008 ja 2009 aikana. Näiltä kahdelta alueelta valittiin satunnaisesti kaksi koulua ja niistä molemmista neljä luokkaa, joiden oppilaat vanhempineen osallistuivat tutkimukseen. Tutkittavista 56,2 % oli tyttöjä ja 43,8 % poikia, ja lasten keski-ikä oli 11,3 vuotta.
Lasten kokemia traumaattisia sotatapahtumia tarkasteltiin osin Gaza Traumatic Event Checklistiin perustuvilla kysymyksillä. Aggressiivisuuden kartoittamiseen käytettiin kahta mittaria: Strengths and Difficulties Questionnaire -mittarin (SDQ) avulla selvitettiin lapsen aggressiivista käytöstä ja Emotion Regulation Questionnaire for Children -mittarilla (ERQ-C) vihan säätelyä. SDQ-kyselyyn vastasivat sekä lapsi, äiti että isä, ERQ-C-kyselyyn vain lapsi. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selitettävänä muuttujana toimivat vuorollaan lapsen, äidin ja isän raportoima SDQ ja lapsen ERQ-C, mutta analyysien määrän vähentämiseksi toisessa ja kolmannessa tutkimuskysymyksessä selitettävänä muuttujana käytettiin SDQ:sta ja ERQ-C:stä yhdistettyä aggressiivisuutta kuvaavaa summamuuttujaa. Kasvatustyyleistä ankaraa kuria kartoitettiin Harsh Discipline Scale -mittarilla ja hyväksyvää vanhemmuutta Child Rearing Practices Report -mittarilla. Vanhempien mielenterveyttä kartoitettiin traumaattisen stressin oireita mittaavalla Impact of Events Scale-Revised -mittarilla.
Lapsen kokemat traumaattiset sotatapahtumat olivat oletusten mukaisesti yhteydessä lapsen runsaampaan aggressiivisuuteen. Hyväksyvä vanhemmuus oli yhteydessä lapsen vähempään aggressiivisuuteen, mutta vanhempien ankara kuri tai hyväksyvä vanhemmuus ei suojannut tai altistanut lasta traumaattisten sotatapahtumien vaikutukselle. Äidin ja isän mielenterveys ei ollut suoraan yhteydessä lapsen aggressiivisuuteen, mutta oletusten vastaisesti isän hyvä mielenterveys vahvisti lapsen kokemien traumaattisten sotatapahtumien aggressiivisuutta lisäävää vaikutusta.
Tämä tutkimus yhdessä aiempien tutkimusten kanssa osoittaa sodan haitallisen vaikutuksen lapsen kehitykselle. Lapsia olisikin mahdollisuuksien mukaan suojeltava sodalta ja muulta sotilaalliselta väkivallalta. Samoin myös vanhempia olisi tärkeää tukea ja ohjata, jotta he voisivat kuormittavissakin olosuhteissa osoittaa positiivisia tunteita ja hyväksyntää lastaan kohtaan. Jatkossa olisi tärkeää tarkastella aihetta pitkittäistutkimuksen avulla, jotta yhteyksien suunnista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä.
Tutkimukseen osallistui 355 palestiinalaista 11-13 vuotiasta lasta Pohjois-Gazasta ja Gazan kaupungista, joita molempia oli pommitettu vuosien 2008 ja 2009 aikana. Näiltä kahdelta alueelta valittiin satunnaisesti kaksi koulua ja niistä molemmista neljä luokkaa, joiden oppilaat vanhempineen osallistuivat tutkimukseen. Tutkittavista 56,2 % oli tyttöjä ja 43,8 % poikia, ja lasten keski-ikä oli 11,3 vuotta.
Lasten kokemia traumaattisia sotatapahtumia tarkasteltiin osin Gaza Traumatic Event Checklistiin perustuvilla kysymyksillä. Aggressiivisuuden kartoittamiseen käytettiin kahta mittaria: Strengths and Difficulties Questionnaire -mittarin (SDQ) avulla selvitettiin lapsen aggressiivista käytöstä ja Emotion Regulation Questionnaire for Children -mittarilla (ERQ-C) vihan säätelyä. SDQ-kyselyyn vastasivat sekä lapsi, äiti että isä, ERQ-C-kyselyyn vain lapsi. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selitettävänä muuttujana toimivat vuorollaan lapsen, äidin ja isän raportoima SDQ ja lapsen ERQ-C, mutta analyysien määrän vähentämiseksi toisessa ja kolmannessa tutkimuskysymyksessä selitettävänä muuttujana käytettiin SDQ:sta ja ERQ-C:stä yhdistettyä aggressiivisuutta kuvaavaa summamuuttujaa. Kasvatustyyleistä ankaraa kuria kartoitettiin Harsh Discipline Scale -mittarilla ja hyväksyvää vanhemmuutta Child Rearing Practices Report -mittarilla. Vanhempien mielenterveyttä kartoitettiin traumaattisen stressin oireita mittaavalla Impact of Events Scale-Revised -mittarilla.
Lapsen kokemat traumaattiset sotatapahtumat olivat oletusten mukaisesti yhteydessä lapsen runsaampaan aggressiivisuuteen. Hyväksyvä vanhemmuus oli yhteydessä lapsen vähempään aggressiivisuuteen, mutta vanhempien ankara kuri tai hyväksyvä vanhemmuus ei suojannut tai altistanut lasta traumaattisten sotatapahtumien vaikutukselle. Äidin ja isän mielenterveys ei ollut suoraan yhteydessä lapsen aggressiivisuuteen, mutta oletusten vastaisesti isän hyvä mielenterveys vahvisti lapsen kokemien traumaattisten sotatapahtumien aggressiivisuutta lisäävää vaikutusta.
Tämä tutkimus yhdessä aiempien tutkimusten kanssa osoittaa sodan haitallisen vaikutuksen lapsen kehitykselle. Lapsia olisikin mahdollisuuksien mukaan suojeltava sodalta ja muulta sotilaalliselta väkivallalta. Samoin myös vanhempia olisi tärkeää tukea ja ohjata, jotta he voisivat kuormittavissakin olosuhteissa osoittaa positiivisia tunteita ja hyväksyntää lastaan kohtaan. Jatkossa olisi tärkeää tarkastella aihetta pitkittäistutkimuksen avulla, jotta yhteyksien suunnista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä.