Äidin ahdistuneisuuden ja vauvan fysiologisen säätelykyvyn yhteys nukkumisen laatuun 5 ja 8 kuukauden iässä

Abstract

Ensimmäisen ikävuoden aikana vauvan unessa tapahtuu suuria muutoksia. Uni alkaa keskittyä yhä enenevissä määrin yöhön ja vauvan kyky tyynnytellä itsensä uneen kehittyy. Unen kehitys on riippuvainen lapsen yksilöllisestä fysiologisesta kehityksestä ja kehitysympäristöstä. Muun muassa äidin ahdistuneisuuden ja lapsen fysiologisen säätelykyvyn on havaittu olevan yhteydessä lapsen nukkumiseen. Vauvan fysiologinen säätelykyky, jota voidaan mitata autonomisen hermoston toiminnan avulla, kertoo mm. kyvystä ylläpitää kehon homeostaasitilaa. Sekä äidin raskaudenaikainen että synnytyksen jälkeinen ahdistus voi aktivoida vauvan kortisolia erittävän HPA-akselin toimintaa, mikä voi vaikuttaa parasympaattisen hermoston toimintaan ja sitä kautta lapsen fysiologiseen säätelykykyyn. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että äidin ahdistus voisi vaikuttaa lapsen nukkumiseen fysiologisen vireystilan säätelykyvyn kautta.

Tässä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin äidin ahdistuneisuuden ja vauvan fysiologisen säätelykyvyn yhteyttä nukkumisen laatuun viiden ja kahdeksan kuukauden iässä. Tutkimukseen osallistui 50 vauvaa sekä viiden että kahdeksan kuukauden iässä. Vauvan fysiologista säätelykykyä tutkittiin RSA:n (respiratorinen sinus arytmia) avulla, joka laskettiin neutraalin videon aikana mitatusta sydämensykkeestä. Lisäksi vanhemmat täyttivät kyselylomakkeita ennen lapsen syntymää, sekä vauvan ollessa kolmen, viiden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Äidin raskaudenaikaista ja synnytyksen jälkeistä (5 kk) ahdistuneisuutta tutkittiin lomaketietojen avulla. Vauvat jaettiin äidin raskaudenaikaisen ahdistuneisuuden mukaan vähemmän ja enemmän ahdistusta kokeneiden äitien ryhmiin. Vauvan nukkumisen laatua eli yöheräilyjä ja rauhoitteluvaikeuksia mitattiin myös lomaketietojen avulla. Ensimmäisenä tutkimushypoteesina oli, että äidin korkea ahdistus ja vauvan heikompi fysiologinen säätelykyky ovat yhteydessä heikompaan nukkumisen laatuun. Toinen hypoteesi oli, että lisäksi saatetaan nähdä yhdysvaikutus siten, että korkea RSA vaimentaa äidin korkean ahdistuksen vaikutusta vauvan nukkumisen laatuun. Kolmas hypoteesi oli, että äidin ahdistuksen ja vauvan fysiologisen säätelykyvyn yhteys nukkumisen laatuun näkyy selkeämmin kahdeksan kuukauden iässä. Tilastollisena analyysimenetelmänä käytettiin lineaarista regressioanalyysiä.

Tulosten mukaan vauvan parempi fysiologinen säätelykyky eli korkea RSA on yhteydessä vähäisempään yöheräilyyn kahdeksan kuukauden iässä. Äidin ahdistuneisuudella ei havaittu olevan yhteyttä vauvan nukkumisen laatuun. Lisäksi tytöt näyttivät heräilevän poikia enemmän yöllä kahdeksan kuukauden iässä. Tutkimustulokset osoittivat siten ensimmäistä kertaa, että jo pienen vauvan fysiologinen vireystilan säätelykyky on yhteydessä nukkumisen laatuun, erityisesti yöheräilyihin.