Pivotal Response Training -menetelmän vaikutus autististen lasten nonverbaalisiin vuorovaikutustaitoihin ja aikuisen käyttämiin vihjeisiin : kaksi tapaustutkimusta

Abstract

Autismin pääoireita ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän poikkeavuus sekä kaavamaiset kiinnostuksen kohteet ja toiminnot. Autistisilla henkilöillä esiintyy ongelmia monilla vuorovaikutuksen osa-alueilla niin nonverbaalisessa kuin verbaalisessa viestinnässä. Nonverbaalisen vuorovaikutuksen, kuten vuorottelun, jäljittelyn ja katsekontaktin, kuntoutus on tärkeää, koska autististen lasten nonverbaalisten vuorovaikutustaitojen parantuessa sosiaalisten suhteiden luominen ikätovereihin helpottuu ja mallioppiminen lisääntyy. Yksi autististen lasten kuntoutusmenetelmistä on Pivotal Response Training -menetelmä (PRT), jolla pyritään kuntouttamaan vuorovaikutustaitoja, leikkiä ja sosiaalisia taitoja arjen tilanteissa. PRT-menetelmä keskittyy kuntoutuksessa oppimisen ydinalueisiin (esim. motivaatio ja huomiokyky), joiden kohentumisella on havaittu olevan laaja-alaisia myönteisiä vaikutuksia autistisen lapsen kehitykseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, millainen vaikutus PRT-menetelmällä oli autististen lasten nonverbaalisiin vuorovaikutustaitoihin. Lisäksi tutkittiin, miten PRT-menetelmää käyttävien aikuisten niin kutsutut houkutteluvihjeet muuttuivat kuntoutusjakson aikana, minkä myös voidaan ajatella kuvaavan lapsen vuorovaikutustaitojen muuttumista.

Tutkimukseen osallistui kaksi lapsuusiän autismi-diagnoosin saanutta poikaa (iät 4;4- ja 5;8-vuotta). Lapset saivat PRT-kuntoutusta noin kolmen kuukauden aikana 20 x 90 minuuttia. Aineistona olivat lähihenkilöille tehty kyselytutkimus, haastattelu ja PRT-kuntoutuksesta kerätyn videoaineiston otokset. Kyselyssä lähihenkilöt arvioivat, kuinka paljon lapsi oli katsekontaktissa, seurasi ympäristöään, vuorotteli, viesti ilmeillä ja eleillä sekä jäljitteli niitä. Haastattelussa kysyttiin lasten nonverbaalisten vuorovaikutustaitojen esiintymistä arjen eri tilanteissa. Arvioinnit tehtiin sekä PRT-kuntoutuksen alussa että lopussa. PRT-tilanteiden videoaineistosta poimittiin näytteet neljältä ensimmäiseltä ja neljältä viimeiseltä kuntoutuskerralta. Aikuisten houkutteluvihjeiden ja houkuttelujaksojen määrät laskettiin kuten myös lasten reagointi aikuisen vihjeisiin. Toiselta pojalta tutkittiin myös vuorottelukäyttäytymisen muuttumista ja toiselta pojalta kontaktikyvyn muutosta.

Tulosten perusteella autististen lasten ei-toivottu ja vuorovaikutusta häiritsevä käyttäytyminen vähenivät PRT-menetelmän avulla. Kummallakin lapsella kieltäytyminen vuorovaikutuksesta väheni ja motivaatio yhteiseen toimintaan kasvoi. Toisen lapsen vuorottelutaidot kehittyivät PRT-kuntoutuksen myötä. Toinen lapsi kykeni olemaan paremmin kontaktissa vuorovaikutuskumppaninsa kanssa kuntoutusjakson lopussa, ja kontaktin katkeaminen väheni selvästi. Houkuttelujaksot lyhenivät ja vähenivät määrällisesti kuntoutusjakson myötä, ja aikuisten houkutteluvihjeet muuttuivat ja yksilöllistyivät kummallekin lapselle sopiviksi.

Tutkittavien pienen määrän takia tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, minkä vuoksi jatkossa tarvitaan lisätutkimusta PRT-menetelmän vaikutuksista autististen lasten nonverbaalisiin vuorovaikutustaitoihin. Tulokset antavat kuitenkin hyödyllistä tietoa autististen lasten kuntoutuksen suunnittelulle, sillä PRT-menetelmän perusperiaatteet soveltuvat hyvin erilaisten taitojen kuntoutukseen. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia, säilyvätkö PRT-menetelmän myönteiset vaikutukset myös seurannassa.