Ei saa liikaa sammaloitua - Uramenestyksen ja elinikäisen oppimisen merkitys yksilöllisissä urakäsityksissä ja uratarinoissa

Abstract

Työurien pidentäminen on tällä hetkellä yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista tavoitteista. Jotta uria voitaisiin saada pidemmiksi, tulisi kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, jotka saavat ihmiset viihtymään ja jaksamaan työssään pidempään. On tärkeää tutkia erityisesti ihmisten omia uratavoitteita ja arvostuksia, sillä ne ovat yhteydessä työssä viihtymiseen. Ihmisten urakäsitysten tutkiminen voi puolestaan lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat heidän urakäyttäytymistään ohjaavat periaatteet ja millaisia odotuksia heillä on esimerkiksi työnantajansa suhteen.

Uramenestyksellä tarkoitetaan paitsi ulkoisesti havaittavissa olevaa, muun muassa ylennyksinä ja palkankorotuksina ilmenevää objektiivista uramenestystä, niin myös subjektiivista uramenestystä, johon kuuluvat kaikki asiat, joita ihminen itse pitää tärkeänä ja joita hän tavoittelee urallaan. Elinikäinen oppiminen voidaan nähdä yhtenä uramenestyksen ulottuvuutena.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä ihmisten tavasta jäsentää omia ura-kokemuksiaan ja tavoitteitaan. Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan selville, missä määrin aineistossa esiintyneet suomalaisten työssäkäyvien ihmisten urakäsitykset ja heidän esiin tuomansa uramenestyksen elementit vastasivat suurelta osin amerikkalaisessa uratutkimuskirjallisuudessa esitettyjä määritelmiä. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta muodostettiin yhdeksän uramenestyksen ulottuvuutta, joiden mukaan uratarinoissa esitetyt uratavoitteet jaoteltiin. Lisäksi selvitettiin, mitä merkityksiä ihmiset antoivat oppimiselle uratarinoissaan.

Tässä tutkielmassa sovellettiin narratiivista lähestymistapaa, jossa tarinat nähdään merkitysten välittäjinä, ja pyrittiin hahmottamaan sitä prosessia, jossa yksilö tulkitsee elämänsä tapahtumia kulttuuristen tarinamallien avulla. Empiirisenä aineistona käytettiin Jatkoaika.com -verkkolehden keskustelupalstalla käytyä keskustelua, jossa ihmiset kertoivat omista uristaan, uranvaihdoistaan ja uriinsa liittyvistä tavoitteistaan. Keskustelussa 35 nimimerkkiä kertoi oman uratarinansa. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Uratarinoissa esiintyneiden uratavoitteiden kirjo oli laaja, vaikka toisaalta monet keskustelijat myös jakoivat samoja uratavoitteita, joista keskeisimpinä nousivat esiin työssä viihtyminen, työllistyminen ja palkkaus. Teoreettiset uramenestyksen ulottuvuudet eivät kyenneet kattamaan kaikkia uratarinoissa ilmenneitä uratavoitteita. Keskustelussa ei käytetty lainkaan menestys-sanaa, vaikka menestyksen elementeistä puhuttiin. Tämä tulkittiin siten, että suoraa puhetta menestyksestä saatetaan pitää suomalaisessa vaatimattomuutta hyveenä pitävässä kulttuurissa vieraana.

Uratarinoista löytyi melko paljon teoreettisten urakäsitysten piirteitä. Harva uratarina kuitenkaan edusti ainoastaan yhtä teoreettista urakäsitystä, vaan useimmissa uratarinoissa oli aineksia useasta eri teoreettisesta urakäsityksestä. Koska teoreettisten urakäsitysten piirteitä esiintyi uratarinoissa, teoreettisten urakäsitysten voidaan nähdä edustavan jonkinlaisia kulttuurisia mallitarinoita, jotka kertovat, mitkä asiat nykypäivän työelämässä ovat tavoiteltavia.

Oppimisen merkityksistä selvimmin tuli esiin opiskelujen tai tutkinnon mahdollistama muutos tilanteeseen, jossa oltiin tyytymättömiä vallitseviin olosuhteisiin. Oppimisen osalta uratarinoissa korostui tutkintoon tähtäävä koulutus, mutta myös työssä oppimista pidettiin joissain uratarinoissa keskeisenä uran kannalta.