Traumaattisten tapahtumien yhteys palestiinalaisten lasten unien ominaisuuksiin

Abstract

Traumaattiset tapahtumat ovat poikkeuksellisen uhkaavia ja pelottavia kokemuksia, joiden laaja-alaiset psyykkiset vaikutukset heijastuvat myös uniennäkemiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida ensiksi, onko lasten kokemien traumaattisten tapahtumien vakavuus yhteydessä unien rakenteellisiin ja sisällöllisiin ominaisuuksiin. Toiseksi haluttiin tarkastella, onko trauman laadulla yhteyttä unien ominaisuuksiin. Tätä analysoitiin kahdentyyppisten traumaattisten tapahtumien eli lapseen itseensä tai hänen läheisiinsä kohdistuvien tapahtumien kokemisen ja traumaattisten tapahtumien todistamisen kautta. Kolmanneksi tutkittiin, voiko tietynlaisten unien näkeminen suojella lasten mielenterveyttä traumaattisille tapahtumille altistumisen negatiivisilta vaikutuksilta.

Tutkimukseen osallistui 482 10-13-vuotiasta palestiinalaista lasta, jotka asuivat Gazan kaistaleella Lähi-idässä alueilla, joihin vuonna 2009 käyty Gazan sota oli vaikuttanut eniten. Lasten kokemia traumaattisia sotatapahtumia tutkittiin kysymyslomakkeella, joka sisälsi kysymyksiä liittyen traumaattisiin tapahtumiin ja pommituskokemuksiin. Unien keräämiseen käytettiin semistrukturoitua unipäiväkirjaa, johon lapsia pyydettiin kirjaamaan unia neljäntoista päivän aikana. Unipäiväkirjan palautti 257 lasta. Unipäiväkirjojen perusteella pisteytettiin unien rakenteeseen ja sisältöön liittyviä ominaisuuksia Foulkesin kognitiivisen teorian pohjalta. Tutkittavia ominaisuuskategorioita oli kahdeksan ja ne olivat unen yleinen ilmapiiri, unennäkijän rooli, uniympäristön realistisuus, unihahmojen realistisuus, unen visuaalisuus, unen narratiivisuus, unen loppuratkaisu ja unihahmojen tunnetila. Traumaperäisiä stressioireita mitattiin CRIES-13-mittarilla ja depressio-oireita mitattiin Depression Self-Rating Scale For Children mittarilla. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä, yksisuuntaista kovarianssianalyysiä ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä.

Tulokset osoittavat, että traumaattisille tapahtumille altistumisen vakavuus oli yhteydessä unennäkijän rooliin sivustakatsojana lasten unissa, mutta ei muihin tukituista unien ominaisuuksista. Traumaattisten tapahtumien laatu ei ollut yhteydessä mihinkään lasten unien ominaisuuksiin. Aiemmista tutkimustuloksista poiketen tämän tutkimuksen tulokset eivät antaneet tukea sille, että tietynlaisilla unilla voisi olla mielenterveyttä suojeleva rooli trauman jälkeen. Unet, joita luonnehti narratiivisuus, visuaalisuus, onnelliset loput ja miellyttävä ilmapiiri eivät olleet yhteydessä matalampaa traumaperäisten stressioireiden tai depressio-oireiden tasoon. Sen sijaan havaittiin, että ryhmällä, joiden unien loppuratkaisut olivat onnellisempia tai niiden ilmapiiri oli miellyttävämpi, PTSD-oireiden taso oli korkeampi kuin niillä, joiden unien loppuratkaisut olivat vähemmän onnellisia tai unien ilmapiiri oli vähemmän miellyttävä. Lapsilla, joiden unet olivat visuaalisempia, PTSD-oireiden taso oli matalampi. Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa koskien traumaattisten tapahtumien ja uniennäkemisen välisiä yhteyksiä, mutta lisää empiiristä tutkimustietoa aiheesta tarvitaan yhä.