Urheilusivujen tasa-arvon tarkastelua : Helsingin Sanomien kesäolympialaisten aikainen kuvajournalismi ja näkyvimmät tekstit urheilusivujen tasa-arvon heijastajana
Nuutinen, Heidi (2014)
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407011945
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407011945
Tiivistelmä
Pro gradussani tutkin Helsingin Sanomissa neljien kesäolympialaisten aikana ilmestyneitä urheilusivuja etsien niistä sukupuolen esittämisen tapoja ja pohtien onko tavoilla eroa sukupuolien välillä. Keskitin huomioni kuviin sekä otsikoihin, alaotsikoihin ja kuvateksteihin. Metodinani käytin määrällistä ja laadullista sisällönanalyysia.
Aineistonani oli 288 Helsingin Sanomien urheilusivua, jotka ilmestyivät neljien viime kesäolympialaisten aikaan, eli vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2012. Kuvia kertyi yhteensä 644, joista 61 prosenttia esitti miehiä, 31 prosenttia naisia, ja molempia sukupuolia esittäviä kuvia oli kahdeksan prosenttia aineistosta.
Määrällisen analyysin avulla lajittelin aineiston kuvat kymmenen eri koodausyksikön mukaan. Koodausyksikköjen sisältämien muuttujien avulla tarkastelin, esitettiinkö naisia ja miehiä toisistaan poikkeavalla tavalla. Tärkein koodausyksikkö oli sisältö, jonka viisi muuttujaa tunne, poseeraa, poseeraa urheiluun liittyen, urheilee ja tilannekuva kertovat, millaisissa tilanteissa kuvassa olevat henkilöt olivat. Merkittävää eroa sukupuolien välillä ei ollut. Jokaisena neljänä analyysijaksona Helsingin Sanomissa julkaistiin molemmista sukupuolista eniten sellaisia kuvia, joissa urheilusuoritus oli kesken.
Laadullisen analyysin osuudessa tutkin kuvia etsien niistä sukupuolittuneita ja stereotyyppisiä visuaalisia järjestyksiä. Poseerauskuvien lähempi tarkastelu paljasti erinäisiä epätasa-arvoon viittaavia säännönmukaisuuksia aineistossa ja joitain räikeitä esimerkkejä stereotyyppisistä esittämisen tavoista sukupuolien välillä. Visuaaliset järjestykset osoittivat, että miesten kuvista löytyy paljon maskuliinisia ja naisten kuvista monia feminiinisiä järjestyksiä, mutta päinvastaisetkaan visuaaliset järjestykset eivät ole mahdottomia.
Sivujen näkyvimpiä tekstejä (otsikko, alaotsikko, kuvateksti) analysoimalla tutkin sitä, ohjataanko näillä teksteillä kuvien lukua ja millaisia asioita yleensäkin sivun näkyvimpiin teksteihin nostetaan. Teksteissä esimerkiksi ulkonäköä kuvailtiin tasapuolisesti eri sukupuolien kesken, mutta naisista käytettiin hyvin feminiinisiä kuvauksia ja miehistä maskuliinisia. Näitä kuvailuja oli kuitenkin aineistossa niin vähän, ettei se vaikuttanut merkittävästi tekstien tasa-arvoisuuteen. Sukupuolten välillä vallitsi tasa-arvoinen asetelma siinä suhteessa, kuinka paljon tunteita tai urheilun ulkopuolista elämää kuvailtiin.
HS:n olympialaisten tekstit ja kuvitus osoittavat, että vaikka miehistä uutisoidaan edelleen enemmän, ovat uutisten kuvien ja suurimpien tekstien sisällöt lähellä tasa-arvoa.
Aineistonani oli 288 Helsingin Sanomien urheilusivua, jotka ilmestyivät neljien viime kesäolympialaisten aikaan, eli vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2012. Kuvia kertyi yhteensä 644, joista 61 prosenttia esitti miehiä, 31 prosenttia naisia, ja molempia sukupuolia esittäviä kuvia oli kahdeksan prosenttia aineistosta.
Määrällisen analyysin avulla lajittelin aineiston kuvat kymmenen eri koodausyksikön mukaan. Koodausyksikköjen sisältämien muuttujien avulla tarkastelin, esitettiinkö naisia ja miehiä toisistaan poikkeavalla tavalla. Tärkein koodausyksikkö oli sisältö, jonka viisi muuttujaa tunne, poseeraa, poseeraa urheiluun liittyen, urheilee ja tilannekuva kertovat, millaisissa tilanteissa kuvassa olevat henkilöt olivat. Merkittävää eroa sukupuolien välillä ei ollut. Jokaisena neljänä analyysijaksona Helsingin Sanomissa julkaistiin molemmista sukupuolista eniten sellaisia kuvia, joissa urheilusuoritus oli kesken.
Laadullisen analyysin osuudessa tutkin kuvia etsien niistä sukupuolittuneita ja stereotyyppisiä visuaalisia järjestyksiä. Poseerauskuvien lähempi tarkastelu paljasti erinäisiä epätasa-arvoon viittaavia säännönmukaisuuksia aineistossa ja joitain räikeitä esimerkkejä stereotyyppisistä esittämisen tavoista sukupuolien välillä. Visuaaliset järjestykset osoittivat, että miesten kuvista löytyy paljon maskuliinisia ja naisten kuvista monia feminiinisiä järjestyksiä, mutta päinvastaisetkaan visuaaliset järjestykset eivät ole mahdottomia.
Sivujen näkyvimpiä tekstejä (otsikko, alaotsikko, kuvateksti) analysoimalla tutkin sitä, ohjataanko näillä teksteillä kuvien lukua ja millaisia asioita yleensäkin sivun näkyvimpiin teksteihin nostetaan. Teksteissä esimerkiksi ulkonäköä kuvailtiin tasapuolisesti eri sukupuolien kesken, mutta naisista käytettiin hyvin feminiinisiä kuvauksia ja miehistä maskuliinisia. Näitä kuvailuja oli kuitenkin aineistossa niin vähän, ettei se vaikuttanut merkittävästi tekstien tasa-arvoisuuteen. Sukupuolten välillä vallitsi tasa-arvoinen asetelma siinä suhteessa, kuinka paljon tunteita tai urheilun ulkopuolista elämää kuvailtiin.
HS:n olympialaisten tekstit ja kuvitus osoittavat, että vaikka miehistä uutisoidaan edelleen enemmän, ovat uutisten kuvien ja suurimpien tekstien sisällöt lähellä tasa-arvoa.