Suomen valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden hyvän hallinnointitavan sääntely : arviointia hyvän hallinnointitavan eri normilähteistä ja haasteista
Otonkorpi, Ida-Maria (2014)
2014
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407011944
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407011944
Tiivistelmä
Valtiolla on Suomessa sekä taloudellisesti että valtio-omisteisille yhtiöille asetettujen yhteiskunnallisten velvoitteiden myötä merkittävä asema omistajana. Valtio-omisteisten yhtiöiden hyvä hallinnointitapa on joutunut viime aikoina kuitenkin huomattavan kritiikin kohteeksi. Aiheen ajankohtaisuus huomioiden on perusteltua tutkia, minkälaisin eri normilähtein Suomen valtio-omisteisten yhtiöiden hyvää hallinnointitapaa säännellään.
Tutkimuksen tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva Suomen valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden hyvän hallinnointitavan sääntelystä sekä arvioida hyvän hallinnointitavan eri normilähteitä ja haasteita. Tutkimuksen tavoitteeseen pyritään analysoimalla teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla organisaation ulkoisia ja sisäisiä normilähteitä sekä lisänäkökulmaa antavaa tutkimuksen case-yhtiö Patrian haastatteluaineistoa.
Suomen valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden ollessa kaikkien yritysmuodoltaan osakeyhtiöitä perustuu niiden hyvän hallinnointitavan sääntely tutkimuksen perusteella ensisijaisesti osakeyhtiölakiin. Muina organisaation ulkoisina normilähteinä tutkimuksessa esitetään omistajaohjauslaki, valtion omistajapoliittinen periaatepäätös, Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi sekä OECD:n ja Keskuskauppakamarin antamat hyvän hallinnointitavan ohjeistukset.
Organisaation ulkoisten normilähteiden ja hyvän hallinnointitavan periaatteiden toteuttaminen käytännössä jää tutkimuksen tulosten perusteella kuitenkin viime kädessä organisaation sisäisen itsesääntelyn, ja erityisesti johdon intressien varaan. Muina itsesääntelyn normilähteinä tutkimuksessa nimetään Code of Conduct -periaatteet, eettiset toimintaohjeet ja yrityskulttuuri.
Suomen valtio-omisteisten yhtiöiden hyvän hallinnointitavan ja sen sääntelyn haasteeksi osoittautuvat tutkimuksen myötä valtion erityinen asema omistajana ja listaamattomien yhtiöiden hyvän hallinnointitavan perustuminen pitkälti itsesääntelyn varaan jääviin joustaviin normilähteisiin. Haasteet liittyvät siten ennemmin yhtiöiden käytännön toimintaan kuin varsinaiseen hyvän hallinnointitavan sääntelyyn.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että valtio-omisteisten yhtiöiden hyvää hallinnointitapaa olisi syytä tarkastella yksityisen sektorin omistajalähtöisiin periaatteisiin verrattuna useampien eri sidosryhmien kannalta. Hyvän hallinnointitavan kehittämisessä tulisi siten kiinnittää huomiota organisaation päivittäiseen käytännön toimintaan ja sen läpinäkyvyyteen, viestintään sekä yhteiskuntavastuullisuuteen.
Tutkimuksen tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva Suomen valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden hyvän hallinnointitavan sääntelystä sekä arvioida hyvän hallinnointitavan eri normilähteitä ja haasteita. Tutkimuksen tavoitteeseen pyritään analysoimalla teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla organisaation ulkoisia ja sisäisiä normilähteitä sekä lisänäkökulmaa antavaa tutkimuksen case-yhtiö Patrian haastatteluaineistoa.
Suomen valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden ollessa kaikkien yritysmuodoltaan osakeyhtiöitä perustuu niiden hyvän hallinnointitavan sääntely tutkimuksen perusteella ensisijaisesti osakeyhtiölakiin. Muina organisaation ulkoisina normilähteinä tutkimuksessa esitetään omistajaohjauslaki, valtion omistajapoliittinen periaatepäätös, Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi sekä OECD:n ja Keskuskauppakamarin antamat hyvän hallinnointitavan ohjeistukset.
Organisaation ulkoisten normilähteiden ja hyvän hallinnointitavan periaatteiden toteuttaminen käytännössä jää tutkimuksen tulosten perusteella kuitenkin viime kädessä organisaation sisäisen itsesääntelyn, ja erityisesti johdon intressien varaan. Muina itsesääntelyn normilähteinä tutkimuksessa nimetään Code of Conduct -periaatteet, eettiset toimintaohjeet ja yrityskulttuuri.
Suomen valtio-omisteisten yhtiöiden hyvän hallinnointitavan ja sen sääntelyn haasteeksi osoittautuvat tutkimuksen myötä valtion erityinen asema omistajana ja listaamattomien yhtiöiden hyvän hallinnointitavan perustuminen pitkälti itsesääntelyn varaan jääviin joustaviin normilähteisiin. Haasteet liittyvät siten ennemmin yhtiöiden käytännön toimintaan kuin varsinaiseen hyvän hallinnointitavan sääntelyyn.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että valtio-omisteisten yhtiöiden hyvää hallinnointitapaa olisi syytä tarkastella yksityisen sektorin omistajalähtöisiin periaatteisiin verrattuna useampien eri sidosryhmien kannalta. Hyvän hallinnointitavan kehittämisessä tulisi siten kiinnittää huomiota organisaation päivittäiseen käytännön toimintaan ja sen läpinäkyvyyteen, viestintään sekä yhteiskuntavastuullisuuteen.