Ehdottomasti erikoistoimittajia : toimittajien kokemuksia ympäristöjournalismin tekemistä mahdollistavista ja rajoittavista tekijöistä

Abstract

Erillistä ympäristöjournalismia ei enää näytä olevan olemassa, vaan ympäristökysymysten käsittely on sulautunut osaksi journalismin valtavirtaa. Tutkin työssäni, miten ympäristöjournalistit itse kokevat nykyisen tilanteen ja miten ympäristökysymysten asema journalismin kentällä on heidän nähdäkseen muuttunut. Aineistoni koostuu kahdeksan ympäristökysymysten käsittelyyn suuntautuneen journalistin teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat seuranneet ympäristöjournalismin kehitystä useiden vuosikymmenten ajan. Heidän joukossaan on vakituisessa työsuhteessa olevia toimittajia ja freelancereita.

Teoreettisena viitekehyksenä työlleni toimii Shoemakerin ja Reesen (1991) esittämä mediasosiologinen vaikutushierarkiamalli journalismin sisältöihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkin ympäristökysymysten käsittelyä niiden mahdollisuuksien ja rajoitteiden kannalta, joita journalismin ammattikulttuuri, työnantajat, tietolähteet ja yhteiskunnallinen ilmapiiri asettavat toimittajille. Omassa erityisluvussa tarkastelen ympäristöjournalismin lähihistoriaa ja nykytilaa Yleisradiossa.

Haastateltavien kokemusten mukaan ympäristökysymysten käsittely on muuttunut sosiaalisesti aiempaa hyväksytymmäksi asiaksi. Ihmisläheisen journalismin ihanne on antanut tilaa kuluttajavalintojen ympäristövaikutusten käsittelylle. Haastateltavat kuitenkin korostavat, että yleistoimittajalla on rajalliset mahdollisuudet tarttua ympäristökysymyksiin. Ympäristökysymysten koetaan myös jääneen mediassa talouspuheen varjoon.

Näiden tutkimustulosten perusteella katson, että toimittajien erikoistuminen ja erikoistoimittajien palkkaaminen on tarpeen, jotta Suomessa tehtäisiin tutkivaa ja ympäristömuutoksia taustoittavaa, kriittistä ympäristöjournalismia. Toimittajan asiantuntemus tarkoittaa muun muassa ympäristökysymysten mekanismien tuntemusta ja lähdeverkostoja. Nykyisellään ympäristökysymysten syvällisempi käsittely uhkaa jäädä journalismin kentällä vähälle huomiolle.

Teorian osalta täydennän tutkimuksessani Shoemakerin ja Reesen mallia. Mallin sisältämä oletus vaikutusten jäykästä hierarkiasta ei kaikilta osin päde aineistossani, vaan ympäristötoimittaja voi joiltain osin toimia rakenteita vastaan. Haastatteluaineistoni vaikuttaisi viittaavan myös siihen, että journalistien ja ympäristöjärjestöjen välinen suhde on vuorovaikutteinen.