Legaliteettiperiaate Suomen siirtohinnoittelusääntelyssä - toteutuvatko oikeusvarmuus ja ennakoitavuus?

Abstract

Tutkielman päätavoitteena on vastata kysymykseen toteuttaako Suomessa noudatettava siirtohinnoittelusääntely perustuslain 80 ja 81 §:n asettamat vaatimukset, joiden mukaan verosta ja veron määrästä, sekä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Päätutkimuskysymyksen ohella tutkielmassa pyritään vastaamaan osakysymyksiin siitä, toteutuvatko a) oikeusvarmuus ja b) ennakoitavuus Suomen siirtohinnoittelusääntelyssä. Oikeusvarmuuden tarkemman jaottelun osalta tutkimuksessa on hyödynnetty oikeusvarmuuden kolmijakoista määrittelyä, eli jakoa muodolliseen, faktuaaliseen ja aineelliseen osaan. Kyseessä on valtiosääntöoikeudellinen tutkimus julkisoikeuden alaan laajassa mielessä kuuluvasta vero-oikeudellisesta aiheesta. Yleiseltä tutkimusotteeltaan tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen – se pyrkii pääkysymyksenään tulkitsemaan perustuslain 80 ja 81 §:n vaatimusten toteutumista ja apukysymyksinä punnitsemaan sääntelyn vaikutuksia oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden periaatteiden toteutumiselle. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös oikeusteoreettista tutkimusotetta, erityisesti oikeuslähdeopillisten teorioiden sekä oikeusvarmuuteen kuuluvien käsitteiden ja periaatteiden analysoinnin osalta. Keskeisten tutkimustulosten osalta voidaan todeta, että verotusmenettelylain oikeussäännöissä ei kaikilta osin täyty oikeussääntöjen selkeydelle ja tarkkarajaisuudelle asetetut vaatimukset tai perustuslain 80 § 1 momenttiin kirjattu kielto yksilön velvollisuuksia koskevan sääntelyn siirtämisestä lakia alemman asteisen sääntelyn piiriin. Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden osalta keskeiseksi havainnoksi muodostui OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden tulkinnanvaraisuus, sekä tästä johtuva korostunut tarve laajemmalle oikeuslähteiden hyödyntämiselle ja päätösten perustelulle.