Älä tule paha mieli, tule hyvä mieli : avioerosta kuulemisen tilanne lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta
Rosten, Sanni (2014)
2014
Puheviestintä - Speech Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406301927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406301927
Tiivistelmä
Suomessa tapahtuu Euroopan mittakaavassa paljon avioeroja, sillä noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Avioerot ovat merkittävä ja ajankohtainen asia yhteiskunnassamme. Avioeroista kaksi kolmasosaa tapahtuu lapsiperheissä, ja Suomessa noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa avioeron. Vanhempien vastuulla on päättää, miten lapsille kerrotaan avioerosta. Avioero tuottaa perheessä surua, pelkoa tai jopa vihaa ja suurin osa avioeroperheiden lapsista voi pahoin vanhempien erotessa. Merkittävää lapsen hyvinvoinnin kannalta on, itse avioeron lisäksi, miten lapsi kuulee avioerosta. Aiheesta on kuitenkin empiiristä tutkimustietoa vielä vähän.
Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää millaista viestintä on avioerosta kuulemisen tilanteessa lapsen ja hänen hyvinvointinsa näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin käyttäen aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ja verkkokyselylomaketta. Osallistujina oli 13–16-vuotiaita nuoria, joiden vanhempien avioerosta oli kulunut alle neljä vuotta aikaa. Aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta ja 23 verkkolomakevastauksesta. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkielman aineiston pohjalta voidaan löytää kaksi erilaista tarinatyyppiä: ennalta-arvattavat ja ennalta-arvaamattomat avioerot. Lisäksi ennalta-arvattavista avioeroista löytyi kaksi ryhmää: avioerosta kerrottiin ja avioerosta ei kerrottu nuorelle. Ennalta-arvaamattomat erot olivat nuorille pääsääntöisesti tunteellisesti raskaampia ja he olivat tyytymättömämpiä kertomisen tilanteeseen kuin ennalta-arvatun avioeron kokeneet nuoret. Aineistosta löytyi kuitenkin ristiriitaisuuksia, sillä vaikka nuoret olivat tyytyväisiä omaan avioerosta kuulemisen tilanteeseensa, heidän kuvailemansa optimaalinen avioerosta kuulemisen tilanne oli jotain aivan muuta kuin mitä he olivat itse kokeneet. Aineiston nuorten mukaan avioerosta tulisi kertoa koko perheen läsnäollessa, suoraan, keskustellen ja rauhallisesti, jotta otettaisiin huomioon nuori ja hänen hyvinvointinsa.
Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää millaista viestintä on avioerosta kuulemisen tilanteessa lapsen ja hänen hyvinvointinsa näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin käyttäen aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ja verkkokyselylomaketta. Osallistujina oli 13–16-vuotiaita nuoria, joiden vanhempien avioerosta oli kulunut alle neljä vuotta aikaa. Aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta ja 23 verkkolomakevastauksesta. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkielman aineiston pohjalta voidaan löytää kaksi erilaista tarinatyyppiä: ennalta-arvattavat ja ennalta-arvaamattomat avioerot. Lisäksi ennalta-arvattavista avioeroista löytyi kaksi ryhmää: avioerosta kerrottiin ja avioerosta ei kerrottu nuorelle. Ennalta-arvaamattomat erot olivat nuorille pääsääntöisesti tunteellisesti raskaampia ja he olivat tyytymättömämpiä kertomisen tilanteeseen kuin ennalta-arvatun avioeron kokeneet nuoret. Aineistosta löytyi kuitenkin ristiriitaisuuksia, sillä vaikka nuoret olivat tyytyväisiä omaan avioerosta kuulemisen tilanteeseensa, heidän kuvailemansa optimaalinen avioerosta kuulemisen tilanne oli jotain aivan muuta kuin mitä he olivat itse kokeneet. Aineiston nuorten mukaan avioerosta tulisi kertoa koko perheen läsnäollessa, suoraan, keskustellen ja rauhallisesti, jotta otettaisiin huomioon nuori ja hänen hyvinvointinsa.