Autistisen lapsen katseenkäytön kuntoutus viestintätaitojen kehityksen tukena : monitapaustutkimus

Abstract

Katseenkäytön poikkeavuus aiheuttaa merkittäviä haasteita autististen lasten ja heidän läheistensä vuorovaikutukseen. Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää, voidaanko katseenkäytön kuntoutuksella tukea autistisen lapsen viestintätaitojen kehitystä. Tutkimushenkilöinä oli kuusi alle kouluikäistä autistista poikaa, joista kolme kuului kuntoutuksen koeryhmään ja kolme vertailuryhmään. Kuntoutuksen toteuttivat lasten vanhemmat osana perheiden arkea. Tutkija opasti vanhemmat tekemään lapsen kanssa kotona harjoitteita, joiden tarkoitus oli tehostaa katseenkäyttöä vuorovaikutuksessa. Kuntoutuksen seurantajakso kesti keskimäärin neljä kuukautta. Halusin tarkastella kuntoutuksen vaikuttavuutta lapsen viestintätaitoihin ja samalla seurata, yleistyvätkö opitut taidot myös kuntoutusympäristön, eli kodin, ulkopuolelle. Aineistona käytin päiväkodeissa videoituja autististen lasten ja tavanomaisesti kehittyneiden lasten välisiä leikkitilanteita sekä vanhempien täyttämiä omaisarvioita. Tarkastelin seurantajakson alun ja lopun välisiä muutoksia sekä määrällisesti että laadullisesti lasten sanallisessa ja ei-sanallisessa viestinnässä.

Videoaineiston perusteella sekä sanallinen että ei-sanallinen viestintä lisääntyivät hieman molemmissa ryhmissä. Selkeimmin lisääntyivät sanalliseen viestintään kuulunut ääntely ja ei-sanalliseen viestintään kuulunut katseenkäyttö. Muutoksessa ei ollut selkeää eroa koe- ja vertailuryhmän välillä. Kaikki määrälliset muutokset olivat pieniä, ja myös omaisarvioiden tulokset olivat samansuuntaisia. Merkittäviä laadullisia muutoksia ei lasten viestinnässä ilmennyt. Tuloksia tarkastellessani päädyin siihen, että kuntoutuksen seurantajakson tulisi olla pidempi, koska autististen lasten viestintätaidot kehittyvät hitaasti ja koska kotona opittujen taitojen yleistyminen lapsen muuhun arkeen on aikaa vaativa prosessi. Tällä monitapaustutkimuksella saatiin kuitenkin yksityiskohtaista tietoa autististen lasten viestintätaidoista, joissa painottuvat erityisesti ei-sanallisen viestinnän keinot. Tutkimuksessa käytettyä viestintätaitojen tarkkaa kartoittamista voidaan hyödyntää myös esimerkiksi autististen lasten puheterapiassa kuntoutusta suunniteltaessa ja sen vaikuttavuutta arvioitaessa. Tutkimukseni kuului Tampereen yliopistollisen sairaalan ja Tampereen yliopiston Autismi ja katse - projektiin.