Ekologičeskoe soznanie v romane Borisa Vasil’eva ”Ne streljajte belyh lebedej” = Ympäristötietoisuus Boris Vasiljevin romaanissa Älkää ampuko valkoisia joutsenia

Abstract

Pro gradu -tutkielma tarkastelee ympäristötietoisuutta sekä ihmisen luontosuhteen esittämistä neuvostoliittolaisessa Boris Vasiljevin vuonna 1973 kirjoittamassa romaanissa Älkää ampuko valkoisia joutsenia. Useimpien tutkijoiden mukaan, kyseinen romaani edustaa ns. myöhäisneuvostoliittolaista maaseutuproosaa, jonka voidaan katsoa perustuvan venäläiselle luonnonfilosofiselle (Naturphilosophie) perinteelle. Tutkielmani tarkastelee romaania luonnonfilosofisessa kontekstissa, mutta ei rajoitu pelkästään venäläiseen tutkimussuuntaan vaan soveltaa myös länsimaisen ekokritiikin näkökulmaa. Lännessä 1990-luvulla suosituksi noussutta ekokritiikkiä on harvemmin sovellettu neuvostoliittolaiseen tai venäläiseen kirjallisuuteen. Esitän, että ekokritiikki ja siihen liitetty 1960-luvun länsimainen ympäristöherätys tarjoaa näkökulmia myös myöhäisneuvostoliittolaisen maaseutuproosan tutkimiseen. Ekokritiikin näkökulmia voi kytkeä kulttuurintutkimuksen kysymyksiin, mihin taas venäläinen luonnonfilosofinen ote ei niinkään anna mahdollisuutta.

Työn teoreettisena pohjana olevan ekokriittisen luennan avulla tarkastelen luonnon ja kulttuurin vuorovaikutusta ja representaatioita. Yksi ekokritiikin tavoitteista on pyrkimys vaikuttaa ekologiseen tietoisuuteen ja sen kautta ongelmien ratkaisuun, ja siten suunta on vahvasti sidottu vihreään politiikkaan ja etiikkaan. Metaforisia kuvia tarkastelemalla Vasiljevin teoksesta voi löytää kuvauksia ”viattomasta” luonnosta, jota halutaan suojella. Luonnon ja eläinten koskemattomuuden menettäminen rinnastuu teoksessa ihmisen moraalivalintoihin. Samalla teoksessa nousevat esille myös maaseudun ja kaupungin väliset vastakkainasettelut, jotka liittyvät myös teoksen yhteiskunnalliseen sanomaan ja historiallisiin muutoksiin yhteiskunnan rakenteissa.