Likainen mummo ja muita kertomuksia : Itä-Euroopan romanien kehystäminen journalismissa
Palttala, Pipsa (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Palttala, Pipsa
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406231855
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406231855
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Itä-Euroopan romaneja käsittelevä journalismi. Pyrkimyksenä on ollut selvittää, millaisissa kehyksissä tiedotusvälineet tuottavat journalismia Romaniasta ja Bulgariasta saapuneista romaniryhmistä. Tutkielman aineiston muodostavat 38 Ilta-Sanomien ja viisi Suomen Kuvalehden juttua vuosilta 2009–2011. Aineisto on kerätty lehtien painetuista versioista.
Näkökulmana on etnisyyden ja toiseuden rakentuminen journalismissa. Olen tutkinut, kuinka mediatekstit tuottavat romanietnisyyttä ja ovatko romanit toisia – ja jos, niin suhteessa mihin. Tutkielmassa on pyritty avaamaan journalismin rakentamia kertomuksellisia elementtejä: rooleja, syitä ja seurauksia. Kieli nähdään vallankäytön välineenä, joka vaikuttaa kehysten ja diskurssien rakentumiseen. Nimeämisiä, iskulauseita, otsikoita, metaforia ja kuvia tutkimalla pohdin, miten ja millaisia representaatioita ulkomaalaisista romaneista tuotetaan. Metodini pohjautuu kehysanalyysiin sekä Norman Faircloughin sovellukseen kriittisestä diskurssianalyysista, jossa kieltä tarkastellaan vallankäytön välineenä. Olen hyödyntänyt Karina Horstin väitöstutkimusta (2005) maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua käsittelevästä journalismista.
Aineistosta nousee kaksi hallitsevaa kehystä. Ensimmäinen korostaa romanien toimintaan liittyviä haittoja. Ongelmat ilmenevät esteettisinä haittoina, järjestyshäiriöinä tai rikollisuuden uhkana. Syyllisiä ovat romanit ja uhreja suomalaiset, jotka itse tai joiden elinympäristö joutuu uhatuksi. Sankarin roolin saavat usein viranomaiset, jotka hillitsevät kerjäämistä ja siihen kytkeytyvää rikollisuutta. Ratkaisuksi tarjotaan kerjäämisen kieltämistä, kuria romaneille tai heidän palauttamista lähtömaihin. Toinen vallitseva kertomuksellinen rakenne on ihmisoikeuskehys, jossa ongelmiksi määrittyvät romanien syrjintä ja huonot elinolot. Syyllisenä esitetään usein EU, joka ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin. Ihmisoikeuskehys korostaa EU-kontekstia. Häiriökehys taas operoi useammin kansallisessa kontekstissa.
Tutkielman perusteella journalismi näyttää toisintavan historiasta kumpuavia stereotypioita romaneista. Sellaisia ovat muun muassa kulttuuriperäinen kuljeksivaisuus, epärehellisyys ja kontrollin tarve. Itäeurooppalaiset romanit esitetään usein kerjäläisyyden ja kiertolaisuuden edustajina. Ilmitasolla se näkyy muun muassa kerjäläis-yleisnimen käytössä: "kerjäläisellä" on tavanomaista viitata kaikkiin ulkomaalaisiin romaneihin. Romanit representoidaan journalismissa toisina paitsi suhteessa valtaväestöön myös muihin EU-kansalaisiin sekä kotimaidensa asukkaisiin.
Näkökulmana on etnisyyden ja toiseuden rakentuminen journalismissa. Olen tutkinut, kuinka mediatekstit tuottavat romanietnisyyttä ja ovatko romanit toisia – ja jos, niin suhteessa mihin. Tutkielmassa on pyritty avaamaan journalismin rakentamia kertomuksellisia elementtejä: rooleja, syitä ja seurauksia. Kieli nähdään vallankäytön välineenä, joka vaikuttaa kehysten ja diskurssien rakentumiseen. Nimeämisiä, iskulauseita, otsikoita, metaforia ja kuvia tutkimalla pohdin, miten ja millaisia representaatioita ulkomaalaisista romaneista tuotetaan. Metodini pohjautuu kehysanalyysiin sekä Norman Faircloughin sovellukseen kriittisestä diskurssianalyysista, jossa kieltä tarkastellaan vallankäytön välineenä. Olen hyödyntänyt Karina Horstin väitöstutkimusta (2005) maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua käsittelevästä journalismista.
Aineistosta nousee kaksi hallitsevaa kehystä. Ensimmäinen korostaa romanien toimintaan liittyviä haittoja. Ongelmat ilmenevät esteettisinä haittoina, järjestyshäiriöinä tai rikollisuuden uhkana. Syyllisiä ovat romanit ja uhreja suomalaiset, jotka itse tai joiden elinympäristö joutuu uhatuksi. Sankarin roolin saavat usein viranomaiset, jotka hillitsevät kerjäämistä ja siihen kytkeytyvää rikollisuutta. Ratkaisuksi tarjotaan kerjäämisen kieltämistä, kuria romaneille tai heidän palauttamista lähtömaihin. Toinen vallitseva kertomuksellinen rakenne on ihmisoikeuskehys, jossa ongelmiksi määrittyvät romanien syrjintä ja huonot elinolot. Syyllisenä esitetään usein EU, joka ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin. Ihmisoikeuskehys korostaa EU-kontekstia. Häiriökehys taas operoi useammin kansallisessa kontekstissa.
Tutkielman perusteella journalismi näyttää toisintavan historiasta kumpuavia stereotypioita romaneista. Sellaisia ovat muun muassa kulttuuriperäinen kuljeksivaisuus, epärehellisyys ja kontrollin tarve. Itäeurooppalaiset romanit esitetään usein kerjäläisyyden ja kiertolaisuuden edustajina. Ilmitasolla se näkyy muun muassa kerjäläis-yleisnimen käytössä: "kerjäläisellä" on tavanomaista viitata kaikkiin ulkomaalaisiin romaneihin. Romanit representoidaan journalismissa toisina paitsi suhteessa valtaväestöön myös muihin EU-kansalaisiin sekä kotimaidensa asukkaisiin.