Paljastettu kehollinen arvo : nykyburleskin käänteinen estetiikka ja kehostrategiat

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee burleskia käsitteenä ja teatterimuotona sekä nykyburleskia popu-aaritanssina. Tarkastelen nykyburleskin striptease-esityksiä tanssi- ja teatteriesityksinä, ja tutkin niiden sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvää rajojen rikkomisen strategiaa. Aineistoni muodostavat suomalaisen burleskiyhteisön nimekkäiden taiteilijoiden haastattelut, videoidut burleskiesitykset, populaarikirjallisuuden tietoteokset sekä tv-dokumentit. Suomalaista nykyburleskia tarkastelen suhteessa sen esikuvaan amerikkalaiseen neoburleskiin, ja analysoin klassisen burleskin ja nykyburleskin vertailuarvoa.

Tutkimukseni edustaa tanssietnografiaa, jonka mukaan tanssi ymmärretään inhimillisen liikkeen muotona. Liikeanalyysin kautta selvitän, miten liikkeet merkityksellistetään nykyburleskiesityksissä, ja miten yhteisössä tanssitaan arvoja. Sisällön- ja käsiteanalyysin, sekä burleskin historiallisen kehityskaaren kautta yhdistän aiheeni laajempaan kulttuuriseen analyysiin, ja tuon esille burleskoinnin vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnan arvojärjestelmien kommentointiin ja kyseenalaistamiseen.

Burleski muutti lähtemättömästi Yhdysvaltojen teatterikulttuuria 1800-luvulla, ja toi lavalle naisen kehon, joka kyseenalaisti ja rikkoi sukupuolen rajat, ja nauroi ”korkeille” arvoille. Lydia Thompsonin groteski ja käänteinen burleski herätti vastakulttuurisen diskurssin, joka saavutti laajaa suosiota. 1800-luvulla yleistynyt seksuaalisuusdiskurssi näkyi burleskin suosiossa; viktoriaanisen häveliäisyyden ilmapiiri houkutti nimeämään torjutun ja piilotetun seksuaalisuuden. Suosio kääntyi kuitenkin rajoja rikkovaa esitysmuotoa vastaan, sillä pian yleisöä alkoi kiinnostaa parodioivan huumorin sijasta riisuutuvan naisen spektaakkeli. 1920 – 30-luvuilla burleskiin omaksuttu stripteasetanssi muokkasi esitysmuodon moderniksi burleskiksi, joka on standardoitunut osaksi klassisen burleskin määritelmää.

Nykypäivän burleskiesitykset nojaavat tähän modernin burleskin perinteeseen sekä 1940 – 60-luvun pin-up-glamouriin, jonka lisäksi ne hyödyntävät nykypäivän populaarikulttuurin muotoja ja arvoja. Nykyburleskissa näkyy naisen seksuaalisen kehon spektaakkeliin liittyvä problematiikka, mutta klassista naiskuvaa usein rikotaan ja kritisoidaan. Sukupuolen ja seksuaalisuuden problematiikkaan ja diskurssiin ottavat osaa myös burleskin ”alalajit” boylesque, queerlesque ja draglesque. Nykyburleski leikkii parodisesti sukupuolen käsitteellä sukupuolen imitaation kautta, ja liioittelevan, groteskin sekä dramatisoivan ilmaisun kautta. Sukupuoli saa performatiivisen muodon koreografioissa, jotka haastavat heteronormatiivisen sukupuolen kehollisuuden.

Tarkastelemani striptease-esitykset näyttäytyvät sukupuolisen ja seksuaalisen kehon ritualistisina performansseina, jotka pitävät yllä normatiivia, mutta myös rikkovat ja vääntävät sen käsitettä. Kiusoittelun korostamisen kautta ja kasvojen eleiden kommentoivalla koreografialla, nykyburleski luo tilan, jossa striptease-keho ja sen arvo ovat uudelleen neuvoteltavissa käänteisen estetiikan diskurssin kautta. Vastakulttuurisina kehostrategioina nykyburleskin monimuotoiset kehollisuudet kietovat yhteen monimerkityksellisyyden tasoja; nostalgista juhlintaa, nautintoa, kehopositiivisuutta, seksuaalipolitiikkaa ja jyrkkien rajojen kritisointia. Nykyburleski heijastaa täten populaarin vaikeasti määriteltävää, dynaamista luonnetta, ja paradigmaa, jossa kulttuurin tuottaminen ja kuluttaminen tapahtuu dominantin ja alisteisen rekisterin kilpailuasetelman kautta.