Muuttuvat luonnonehdot omavaraiselinkeinojen muokkaajina Laosin maaseudulla
Yliluoma, Riikka (2014)
2014
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406231841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406231841
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee ympäristönmuutosten vaikutuksia Laosin maaseudun elinkeinoihin. Pääosa laosilaisista on omavaraistaloudessa eläviä maanviljelijöitä. Vaikka Laos kuuluu vähiten kehittyneiden maiden joukkoon, sen talouskasvu on voimakasta ja perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen esimerkiksi vesivoiman tuotannossa.
Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, miten luonnonehtojen muutokset vaikuttavat maaseudun omavaraisiin maanviljelyselinkeinoihin. Lisäksi mielenkiinnon kohteena on elinkeinojen sosiaalinen kestävyys muutostilanteissa ja se, miten elinkeinot ovat sopeutuneet muutoksiin. Tutkimuksen pyrkimyksenä on lähestyä esitettyjä kysymyksiä laadullisesta ja ymmärtävästä näkökulmasta ja tutkia ihmisten omia näkemyksiä. Teoreettista ymmärrystä on tarjonnut kestävien elinkeinojen näkökulma. Lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat muutoskestävyys ja sopeutuminen.
Tutkimuksen kenttätyö on tehty Fuangin alueella. Aineisto koostuu 20 yksilö-, ryhmä- ja kyläpäällikköhaastattelusta, jotka on tehty teemahaastattelun periaatteita noudattaen. Koska tutkimuskohde on länsimaisesta näkökulmasta vieras, on tutkimuseettisten seikkojen pohtiminen tärkeässä osassa. Aineiston analyysi on tehty teemoittelun avulla.
Veteen liittyvät ympäristönmuutokset ovat maaseudun elinkeinojen kannalta merkityksellisimpiä, sillä pääelinkeino riisinviljelyn onnistuminen riippuu riittävästä vedestä ja sateiden oikeasta ajoittumisesta.
Maaseudun elinkeinoihin eniten vaikuttaneet ympäristönmuutokset ovat johtuneet luonnonvarahankkeista. Fuangin alueelle rakennettu pato on aiheuttanut alueen pääjoen saastumisen, eikä jokivettä voida enää käyttää kotipuutarhan kasteluun, peseytymiseen tai kalastukseen. Metsähakkuut alueella ovat vaikeuttaneet metsätuotteiden, polttopuun ja rakennuspuun löytymistä.
Suurin muutos on kohdannut Phonsavathin kylän asukkaita, jotka on pakkosiirretty nykyiseen kylään entisen asuinalueen jäätyä patoaltaan alle. Pakkosiirto on vienyt asukkailta edellytykset harjoittaa omavaraisia luonnonvaraelinkeinoja, sillä asuinpaikaksi osoitettu alue ei suurelta osin sovellu maatalouskäyttöön.
Elinkeinojen sosiaalinen kestävyys ja kyky sopeutua muutoksiin ovat riippuvaisia kotitalouden toimeentulon ja koulutuksen tasosta. Köyhät kotitaloudet ovat erityisen haavoittuvaisia ympäristön muutoksille. Muutoskestävimmiksi elinkeinonsa näkevät ne, joilla on suhteellisen laaja elinkeinovalikoima. Ympäristönmuutosten kohdatessa tyypillisin selviytymisstrategia on kulutuksen vähentäminen ja ruoan ostaminen. Sopeutumisstrategioita ei ole hyödynnetty proaktiivisesti, mutta passiivisesti muutoksiin on sopeuduttu etsimällä uusia resurssien lähteitä tai vaihtamalla elinkeinoja.
Ympäristönmuutosten lisäksi Laosin maaseudun elinkeinohin vaikuttaa integroituminen markkinatalouteen. Näyttää selvältä, että tulevaisuudessa elinkeinot siirtyvät pois omavaraisuudesta kohti yhä kaupallisempaa viljelyä. Uudetkin elinkeinostrategiat perustuvat kuitenkin luonnonvarojen hyödyntämiseen. Voimistuvan ilmastonmuutoksen kontekstissa kestävien elinkeinojen saavuttamiseksi osan elinkeinoista tulisi olla luonnonvaroista riippumattomia.
Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, miten luonnonehtojen muutokset vaikuttavat maaseudun omavaraisiin maanviljelyselinkeinoihin. Lisäksi mielenkiinnon kohteena on elinkeinojen sosiaalinen kestävyys muutostilanteissa ja se, miten elinkeinot ovat sopeutuneet muutoksiin. Tutkimuksen pyrkimyksenä on lähestyä esitettyjä kysymyksiä laadullisesta ja ymmärtävästä näkökulmasta ja tutkia ihmisten omia näkemyksiä. Teoreettista ymmärrystä on tarjonnut kestävien elinkeinojen näkökulma. Lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat muutoskestävyys ja sopeutuminen.
Tutkimuksen kenttätyö on tehty Fuangin alueella. Aineisto koostuu 20 yksilö-, ryhmä- ja kyläpäällikköhaastattelusta, jotka on tehty teemahaastattelun periaatteita noudattaen. Koska tutkimuskohde on länsimaisesta näkökulmasta vieras, on tutkimuseettisten seikkojen pohtiminen tärkeässä osassa. Aineiston analyysi on tehty teemoittelun avulla.
Veteen liittyvät ympäristönmuutokset ovat maaseudun elinkeinojen kannalta merkityksellisimpiä, sillä pääelinkeino riisinviljelyn onnistuminen riippuu riittävästä vedestä ja sateiden oikeasta ajoittumisesta.
Maaseudun elinkeinoihin eniten vaikuttaneet ympäristönmuutokset ovat johtuneet luonnonvarahankkeista. Fuangin alueelle rakennettu pato on aiheuttanut alueen pääjoen saastumisen, eikä jokivettä voida enää käyttää kotipuutarhan kasteluun, peseytymiseen tai kalastukseen. Metsähakkuut alueella ovat vaikeuttaneet metsätuotteiden, polttopuun ja rakennuspuun löytymistä.
Suurin muutos on kohdannut Phonsavathin kylän asukkaita, jotka on pakkosiirretty nykyiseen kylään entisen asuinalueen jäätyä patoaltaan alle. Pakkosiirto on vienyt asukkailta edellytykset harjoittaa omavaraisia luonnonvaraelinkeinoja, sillä asuinpaikaksi osoitettu alue ei suurelta osin sovellu maatalouskäyttöön.
Elinkeinojen sosiaalinen kestävyys ja kyky sopeutua muutoksiin ovat riippuvaisia kotitalouden toimeentulon ja koulutuksen tasosta. Köyhät kotitaloudet ovat erityisen haavoittuvaisia ympäristön muutoksille. Muutoskestävimmiksi elinkeinonsa näkevät ne, joilla on suhteellisen laaja elinkeinovalikoima. Ympäristönmuutosten kohdatessa tyypillisin selviytymisstrategia on kulutuksen vähentäminen ja ruoan ostaminen. Sopeutumisstrategioita ei ole hyödynnetty proaktiivisesti, mutta passiivisesti muutoksiin on sopeuduttu etsimällä uusia resurssien lähteitä tai vaihtamalla elinkeinoja.
Ympäristönmuutosten lisäksi Laosin maaseudun elinkeinohin vaikuttaa integroituminen markkinatalouteen. Näyttää selvältä, että tulevaisuudessa elinkeinot siirtyvät pois omavaraisuudesta kohti yhä kaupallisempaa viljelyä. Uudetkin elinkeinostrategiat perustuvat kuitenkin luonnonvarojen hyödyntämiseen. Voimistuvan ilmastonmuutoksen kontekstissa kestävien elinkeinojen saavuttamiseksi osan elinkeinoista tulisi olla luonnonvaroista riippumattomia.