"Sillä olisi imagomerkitystä, että naisia olisi johtavissa tehtävissä enemmän" : naisten uramahdollisuuksien tarkastelua poliisiorganisaatiossa

Abstract

Tutkielmassa tuotiin esille suomalaisten poliisien jakoja poliisiorganisaatiossa sukupuolittain ja tarkasteltiin ensimmäiseksi minkälaista tasa-arvoa Poliisin tasa-arvosuunnitelma 2006- 2009 toteuttaa. Toisena aineistona oli poliisiammattikorkeakoulun keräämä viimeisintä poliisihallinnon poliisibarometriaineisto vuodelta 2012. Tutkielmassa mitattiin poliisien kokemien etenemismahdollisuuksien taustalla olevia tekijöitä kvantitatiivisen menetelmin. Menetelmillä haluttiin vertailla, mitkä tekijät vaikuttavat naisilla ja miehillä mahdollisesti uralla etenemisen halukkuuteen tai mitkä tekijä tulevat sen esteeksi.

Tarkasteltuja tekijöitä on sukupuoli, virka-asema (miehistö, alipäällystö tai päällystö) ja tehtäväkenttä (tutkinta tai järjestyspuoli). Näiden tekijöiden yhteyksiä tarkasteltiin erilaisilla työyhteisötekijöiden muuttujilla, jotka mittasivat sukupuolisen tasa-arvon, uralla tukemisen, työtovereiden tuen, lähimmän esimiehen toiminnan ja sitoutumista työyhteisöön. Aineistona käytetty henkilöstöbarometrikysely kohdistuu koko poliisihenkilöstöön. Tutkielmaan otettiin mukaan kaikki Suomen nais- ja miespoliisit, jotka henkilöstöbarometriin ovat vastanneet. Naispoliiseja vastanneista on 746 (N1097) ja miespoliiseja 4122 (N6491). Kaikista Suomen naispoliiseista 68 % vastasi kyselyyn, miespoliiseista 63 %.

Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa työelämän tasa-arvotutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen perinteisiin. Tutkielmaa ohjaa myös Joan Ackerin esittämä sukupuolistavien organisaatioiden teoria, jossa organisaation rakenteet, prosessit ja resurssien sekä tuottavat, että ylläpitävät sukupuolta. Sosiologien R. W. Connell, Tim Carrigan ja John Lee lanseeraamalla hegemonisen maskuliinisuuden teorian avulla tuodaan esille niitä rakenteita, jotka tekevät miestä ja naista. Tutkielman teoriaosuudessa esitellään myös sukupuolen tasa-arvon piirteitä ja naisten kohtaamia uraesteitä työelämässä. Tilastollisia yhteyksiä tarkasteltiin aluksi miesten ja naisten jakautumisella poliisiorganisaatiossa. Muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin keskiarvotaulukoilla, t-testillä ja korrelaation avulla.

Miesten ja naisten arviot eivät eronneet merkittävästi toisistaan, joten aineistoni ei suoranaisesti antanut vastausta siihen miksi naiset eivät ole edenneet korkeimmille johtopaikoille, mutta antaa kuitenkin siitä viitteitä. Naisilla ja miehillä ei ollut eroa kokemaansa uratukeen, joten se ei ole perimmäinen syy miksi naiset eivät etenisi urallaan. Uratukeen vaikuttaa naisilla ja miehillä virka-asema, eli mitä korkeammalla hierarkiassa oltiin, sitä paremmaksi uratuki arvioitiin. Sukupuolinen eroavaisuus tuli esille kolmessa muuttujassa päällystötasolla. Miehet arvioivat päällystötasolla merkittävästi naisia paremmaksi esimiehen toiminnan ja työtovereiden tuen. Päällystötasolla naiset kokivat vakavia työyhteisöongelmia enemmän kuin miehet.

Miesten ja naisten maailma erosivat merkitsevästi joka virka-asemassa siinä miten sukupuolten tasa-arvo koettiin työyhteisössä. Miehet arvioivat sukupuolisen tasa-arvon toteutumisen merkittävästi paremmaksi kuin naiset.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda näkökulmia tasa-arvoon ja tehdä näkyväksi sukupuolten eriarvoisuutta, jota taustaa vasten tarkastelen aineistoja saatuja tuloksia. Tämä sukupuolten tasa-arvon kokeminen voi mahdollisesti joltain osin selittää sitä, että naiset eivät etene tai haluta edetä poliisiorganisaatiossa.

Naisten uralla etenemisen parantamiseksi sukupuolten välisen tasa-arvon kehittämistarvetta on koko poliisiorganisaatiossa. Esimiesten parempaa toimintaa kaipasivat myös erityisesti päällystötasolla olevat naiset. Poliisiorganisaatiossa täytyisi tunnustaa sukupuolten eriarvoisuus, jotta kehittämisen päämäärä ja toimenpiteiden kohdistaminen pysyvät kirkkaina. Vaikka asenteisiin puuttuminen on tärkeää, tarvitaan myös konkreettisia käytännön toimia, jotta (sukupuolinen) tasa-arvo voisi organisaatiossa toteutua.