Tutkimus muuttuvan rauhan idean merkityksistä Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa : liberaalin rauhan idean vaikutukset konfliktin ratkaisupyrkimyksissä

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sitä, millä tavoin erilaiset rauhan ideat ovat vaikuttaneet Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa ja sen ratkaisupyrkimyksissä. Tarkastelen rauhan ideoiden vaikutusta Lähi-idän rauhanprosessiin yleisesti vuosien 1993 – 2011 välisenä aikana. Tämän lisäksi tarkastelen sitä, millaista vaikutusta erilaisilla rauhaa ja konfliktia koskevilla käsityksillä oli Israelin ja palestiinalaisten välisen diplomaattisen konfliktin synnyssä, ja diplomaattiseen konfliktiin liittyneessä julkisessa keskustelussa rauhasta, vuonna 2011. Työni teoreettisena viitekehyksenä toimii rauhanteoria, erityisesti hyödynnän Johan Galtungin työtä; negatiivisen ja positiivisen rauhan käsitteitä, sekä Galtungilta tuttua väkivallan kolmiota. Lisäksi tutkimuksen teoreettisena taustana vaikuttaa rauhan muuttuvaa luonnetta ja liberaalin rauhan käsitettä kehittäneen Oliver P. Richmondin työ.

Tavat nähdä rauhan mahdollisuudet, rauhan tavoitteet ja konfliktin perimmäiset syyt, ohjaavat niitä tapoja, joilla konflikteja pyritään ratkaisemaan tai hallitsemaan. Esitän tässä tutkimuksessa, Oliver P. Richmondin työhön nojaten, että kylmän sodan jälkeen kansainvälisen yhteisön tavat ymmärtää rauhan ja turvallisuuden suhde on muuttunut. Kylmän sodan jälkeen uudet turvallisuusuhat ja konfliktien muuttunut luonne, ovat johtaneet rauhan, turvallisuuden ja kehityksen suhteen korostumiseen rauhanrakentamisessa. Kyseessä on ollut siirtymä kylmän sodan aikaisesta kovaa turvallisuutta korostavasta konfliktinhallinnan perinteestä, rauhanrakennuksen ja valtionrakennuksen toimintamuotoihin, jotka korostavat rauhan ja inhimillisen kehityksen yhteyttä. Tämän myötä liberaalin rauhan ideasta on tullut kansainvälisen yhteisön johtava tapa vastata konflikteihin.

Tutkimukseni lähtee liikkeelle kysymystä onko liberaalilla rauhalla ollut vaikutusta niihin tapoihin, joilla Israelin ja palestiinalaisten välistä konfliktia on pyritty ratkaisemaan? Ja, ovatko rauhan edellytykset liberaalin rauhan mukaisen toiminnan myötä edistyneet?

Ensimmäiseen kysymykseen etsin vastausta rauhanprosessin ja rauhansuunnitelmien historiallisesta kontekstista. Tarkastelemalla rauhansuunnitelmia ja rauhanprosessia ohjanneita periaatteita rauhanteoriaa vasten, esitän, että siirtymä liberaalin rauhan mukaiseen toimintaan on nähtävissä myös Lähi-idän rauhanprosessissa syntyneissä periaatteissa ja rauhansuunnitelmissa, samoin kuin tavoissa, joilla konfliktin olosuhteita on pyritty muokkaamaan rauhalle otollisiksi. Tässä osassa työtä esitän, että rauhanpyrkimyksen ja rauhansuunnitelmat sisältävät elementtejä erilaisista lähestymistavoista rauhaan ja konfliktiin, ja että kansainvälisen yhteisön tukema, vuonna 2009 alkanut palestiinalaisten valtionrakennusohjelma edustaa täysmittaista liberaalin rauhan käännettä konfliktin ratkaisupyrkimyksissä.

Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa rauhanprosessin pysähtyneisyys on osittain johtunut osapuolten eriävistä kokemuksista konfliktista ja tavoista, joilla osapuolet ymmärtävät rauhan ja rauhan edellytykset. Vuonna 2011 palestiinalaiset aloittivat kampanjan, jonka tarkoituksena oli johtaa Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyyteen. Kampanjan taustalla vaikuttivat kansainvälisten toimijoiden arviot siitä, että palestiinalaisten valtionrakennusohjelmassa oli yhteiskunnallisten reformien ja kehityksen kautta, saavutettu ne tavoitteet ja olosuhteet, jotka rauhanprosessin rauhansuunnitelmissa on ymmärretty keskeisiksi edellytyksiksi. Israel reagoi palestiinalaisten pyrkimyksiin vahvasti, ja palestiinalaisten kampanjaa seurasi diplomaattinen konflikti.

Tutkin media-aineistoa hyödyntäen sitä julkista keskustelua, jota Israelissa käytiin palestiinalaisten YK-kampanjasta. Menetelmänä sovellan teorialähtöistä kehysanalyysia, jossa nojaan erityisesti Esa Väliverrosen ja Robert M. Entmanin työhön tulkintakehyksistä. Aineiston olen kerännyt kahdesta Israelilaisesta englanninkielisestä mediasta, Haaretz ja Jerusalem Post. Tässä osassa esitän, että keskustelussa esiin nousevat käsitykset rauhan edellytyksistä ja konfliktin syistä eroavat osapuolten kesken, ja nämä erot johtivat diplomaattisen konfliktin syntyyn vuonna 2011.

Tulen tutkimuksessa siihen johtopäätökseen, että vaikka liberaalilla rauhalla on ollut osittain merkittävä vaikutus rauhanolosuhteisiin, sellaisina kuin ne ovat historiallisesti konfliktissa ymmärretty ja rauhansuunnitelmissa kirjattu, valtionrakennuksen kautta on saavutettu palestiinalaisten yhteiskunnallisten reformien kautta rauhaa tukevaa muutosta. Muutos olosuhteissa ei ole kuitenkaan tuonut konfliktin osapuolten käsityksiä rauhasta ja konfliktista lähemmäksi toisiaan, mikä on yksi rauhan edellytys. Johan Galtungin mukaan rauhan edellytykset ovat riippuvaisia väkivallan muotojen poistamisesta konfliktissa. Johtopäätöksissä tarkastelen lopuksi sitä, kuinka liberaalin rauhan ja valtionrakennuksen vaikutukset näkyvät konfliktissa väkivallan muotojen kautta arvioituna. Johtopäätös on, että vaikutukset ovat osittaiset. Turvallisuustilanne palestiinalaishallinnon hallussa olevalla alueella A on parantunut ja inhimillisen kehityksen edellytykset parantuneet, mikä viittaa siihen, että myös rakenteellinen väkivalta on vähentynyt yhteiskunnassa. Samaan aikaan Israelin miehitys on siirtokuntien myötä lisääntynyt ja suora väkivalta palestiinalaisia kohtaan lisääntynyt vuoden 2011 aikana, mikä on osittain lisännyt väkivaltaa konfliktissa.