Jugend- und umgangssprachliche Besonderheiten in finnischen DaF-Lehrwerkender gymnasialen Oberstufe : eine Lehrwerkanalyse am Beispiel der Lehrwerkreihen Genau und Weitere Wege

Abstract

Tämän laadullisen oppikirja-analyysin tarkoituksena on tarkastella, mitä saksan puhekielelle - erityisesti nuorisokielelle - tyypillisiä piirteitä ilmenee lukion saksan oppikirjoissa. Aineistoni koostuu A-saksan kahdesta lukion oppikirjasarjan teksti- ja työkirjojen materiaaleista kursseille 1-4. Nämä oppikirjasarjat ovat lukioissa yleisesti käytetyt Genau ja Weitere Wege.

Tutkielman teoriaosan alussa luodaan lyhyt katsaus kielelliseen varieteetteihin saksan kielessä. Ensiksi määritellään standardikieli ja ei-standardikielelliset varieteetit, sitten edetään puhutun kielen ja kirjoitetun kielen eroihin ja lopuksi päädytään tarkastelemaan nuorisokieltä puhekielen osana. Erityisesti keskitytään puhekielen ja nuorisokielen erityispiirteiden kuvailemiseen, minkä perusteella oppikirja-analyysi suoritetaan. Teoriaosassa luodaan myös lyhyt katsaus saksan kielen opetukseen Suomessa sekä sitä ohjaaviin dokumentteihin (Eurooppalainen viitekehys ja Lukion opetussuunnitelman perusteet 2004). Teoriaosan lopuksi luodaan vielä katsaus kielellisen variaation käsittelyyn vieraan kielen opetuksessa sekä tarkemmin oppikirjoissa ja esitellään, miten puhe- ja nuorisokieltä voitaisiin tutkijoiden mukaan käsitellä vieraan kielen opetuksessa.

Tutkielman empiirisen osan oppikirja-analyysi osoittaa, että sekä oppikirjojen teksteissä että harjoituksissa esiintyy saksan puhe- ja nuorisokielelle tyypillisiä piirteitä, mutta vain yksittäisissä tapauksissa oppilaalle kerrotaan, että kyse on puhekielen piirteistä. Myöskään kaikkia puhe- ja nuorisokielelle tyypillisiä ilmaisuja ei oppikirjojen sanastoissa ole merkitty puhe- tai nuorisokielisiksi. Etenkin nuorison suosimien sanojen kohdalla viittaukset sanan käytöstä puuttuvat tai ne esitetään puhekielisinä. Vaikka puhe- ja nuorisokielelle tyypillisiä piirteitä ei oppikirjoissa varsinaisesti opeteta tai harjoitella, luo niiden esiintyminen oppikirjoissa edellytykset niiden ymmärtämiselle ja tekee teksteistä luonnollisemman ja autenttisemman oloisia.

Oppikirja-analyysin perusteella voidaan todeta oppikirjasarjojen välillä olevan vain pieniä eroja siinä, miten ja mitä piirteitä oppikirjoissa ilmenee. Genau-sarjan kirjoissa piirteitä esiintyy hieman monipuolisemmin kuin Weitere Wegen materiaalissa. Kummankin oppikirjasarjan teemat ja materiaali luovat periaatteessa edellytykset aiheen käsittelylle, mutta se edellyttää opettajan panostusta asiaan. Lienee siis epätodennäköistä, että opiskelijat pystyisivät omaksumaan kovin monia puhe- ja nuorisokielelle tyypillisiä ilmaisuja ja piirteitä omaan passiiviseen sanavarastoonsa. Kouluopetuksen ongelmaksi koituvat usein rajalliset opetusmahdollisuudet ja käytettävissä oleva aika, minkä vuoksi opetuksessa käsiteltävien aiheiden suhteen on suoritettava karsintaa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että opetuksessa käsiteltäisiin puhekielelle ja motivaatiosyistä myös nuorison kielenkäytölle tyypillisiä piirteitä. Aiheen käsittelyssä tulisi korostua ymmärtämistaidot sekä se, että opiskelijat tiedostaisivat kyseisten piirteiden olevan tyypillisiä saksan puhekielelle.