Ammatillisen yhdistymisvapauden rajoittamisen edellytykset kollisiotilanteissa
Saarinen, Tiia (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Saarinen, Tiia
2014
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406171791
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406171791
Tiivistelmä
Kun aloitin Kandidaatintutkielmani tekemisen vuonna 2007, tässäkin tutkielmassa käsittelemäni
terveyden- ja sosiaalihuollon tehtävissä työskentelevien henkilöiden etujärjestö tehy:n toteuttama
työtaistelu oli isosti esillä ja varsinkin siihen liittyvän potilasturvalain säätäminen. Päätös
työtaistelusta syntyi kun kunnallisissa virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa ei saavutettu Tehyä
tyydyttävää tulosta, koskien palkankorotusvaatimusta. Työtaistelu toteutettiin
joukkoirtisanoutumisena ja se kattoi n. 22 % kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon
hoitohenkilöstöstä. Tässä tapauksessa minua kiinnosti erityisesti hallituksen reaktio työtaisteluun
ja sen keino turvata välttämättömät terveydenhuoltopalvelut työtaistelun aikana. Kiistan
pitkittyessä, hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta
terveydenhuollon työtaistelun aikana (HE 153/2007) koska oli tiedossa, että potilaiden hoito
vaarantuisi terveydenhuoltohenkilökunnan irtisanoutumisten johdosta. Jos kunnan
terveydenhuoltoyksikkö ei olisi pystynyt turvaamaan välttämättömiä terveydenhuollon palveluja
niin lain mukaan lääninhallitus olisi voinut määrätä terveydenhuollon ammattihenkikön
työskentelemään tällaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä ammattitaitoaan vastaavissa
tehtävissä. Tässä kohtaa mainittakoon, että lakia ei tarvinnut ottaa missään vaiheessa käyttöön,
koska tehyn valtuusto hyväksyi lopulta sovintoehdotuksen.
Tässä tutkielmassani selvitän, millä perusteilla ammatillista yhdistymisvapautta ja erityisesti
työtaistelua voidaan rajoittaa kollisiotilanteissa. Työni jakautuu teoreettiseen osuuteen jossa
selvitän perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvää teoriaa ja säännöstöä. Miten työtaisteluoikeuden
rajoittamisesta on säädetty kansallisesti ja kansainvälisesti ja mitä oikeuskäytännöstä voi tulkita.
Itse tehy tapausta tutkiessani, käyn läpi perustuslakivaliokunnan antamaa lausuntoa (PeVL
15/2007 vp). Perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausuntoa, koska ehdotettu laki vaikutti suuresti
monien perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteutumiseen.
Laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana loukkasi
terveydenhuoltohenkilökunnan kannalta muun muassa perustuslain 7§:n turvaamaa oikeutta
henkilökohtaiseen vapauteen ja 13 §:n mukaista yhdistymisvapautta tai tarkemmin siihen
sisältyvää työtaisteluoikeutta. Terveydenhuoltoyksiköiden potilaiden kannalta se suojasi
III perustuslain 7 §:n oikeutta elämään ja 19 §:n oikeutta välttämättömään huolenpitoon. Tällaista
kollisiotilannetta lähden tässä tutkielmassa avaamaan.
terveyden- ja sosiaalihuollon tehtävissä työskentelevien henkilöiden etujärjestö tehy:n toteuttama
työtaistelu oli isosti esillä ja varsinkin siihen liittyvän potilasturvalain säätäminen. Päätös
työtaistelusta syntyi kun kunnallisissa virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa ei saavutettu Tehyä
tyydyttävää tulosta, koskien palkankorotusvaatimusta. Työtaistelu toteutettiin
joukkoirtisanoutumisena ja se kattoi n. 22 % kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon
hoitohenkilöstöstä. Tässä tapauksessa minua kiinnosti erityisesti hallituksen reaktio työtaisteluun
ja sen keino turvata välttämättömät terveydenhuoltopalvelut työtaistelun aikana. Kiistan
pitkittyessä, hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta
terveydenhuollon työtaistelun aikana (HE 153/2007) koska oli tiedossa, että potilaiden hoito
vaarantuisi terveydenhuoltohenkilökunnan irtisanoutumisten johdosta. Jos kunnan
terveydenhuoltoyksikkö ei olisi pystynyt turvaamaan välttämättömiä terveydenhuollon palveluja
niin lain mukaan lääninhallitus olisi voinut määrätä terveydenhuollon ammattihenkikön
työskentelemään tällaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä ammattitaitoaan vastaavissa
tehtävissä. Tässä kohtaa mainittakoon, että lakia ei tarvinnut ottaa missään vaiheessa käyttöön,
koska tehyn valtuusto hyväksyi lopulta sovintoehdotuksen.
Tässä tutkielmassani selvitän, millä perusteilla ammatillista yhdistymisvapautta ja erityisesti
työtaistelua voidaan rajoittaa kollisiotilanteissa. Työni jakautuu teoreettiseen osuuteen jossa
selvitän perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvää teoriaa ja säännöstöä. Miten työtaisteluoikeuden
rajoittamisesta on säädetty kansallisesti ja kansainvälisesti ja mitä oikeuskäytännöstä voi tulkita.
Itse tehy tapausta tutkiessani, käyn läpi perustuslakivaliokunnan antamaa lausuntoa (PeVL
15/2007 vp). Perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausuntoa, koska ehdotettu laki vaikutti suuresti
monien perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteutumiseen.
Laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana loukkasi
terveydenhuoltohenkilökunnan kannalta muun muassa perustuslain 7§:n turvaamaa oikeutta
henkilökohtaiseen vapauteen ja 13 §:n mukaista yhdistymisvapautta tai tarkemmin siihen
sisältyvää työtaisteluoikeutta. Terveydenhuoltoyksiköiden potilaiden kannalta se suojasi
III perustuslain 7 §:n oikeutta elämään ja 19 §:n oikeutta välttämättömään huolenpitoon. Tällaista
kollisiotilannetta lähden tässä tutkielmassa avaamaan.