Socialization, Sexuality, and Innocence in The Catcher in the Rye
Helenius, Eero (2014)
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406171780
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406171780
Tiivistelmä
J.D. Salingerin 1951 julkaistu romaani The Catcher in the Rye (suom. Sieppari ruispellossa) on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä kirjoja. Kirjassa sen päähenkilö, 16-vuotias Holden Caulfield, kertoo lukijoilleen siitä, mitä hänelle tapahtuu hänen paettuaan eräästä yksityiskoulusta viikonlopuksi New Yorkiin kun hänet on erotettu koulusta huonon koulumenestyksen vuoksi.
Vuonna 1950 julkaistiin sosiologi David Riesmanin teos The Lonely Crowd (suom. Yksinäinen väkijoukko). Kirjassa Riesman esittelee kolme historiallista luonnetyyppiä: perinneohjautuvan, sisältäohjautuvan, sekä ulkoaohjautuvan tyypin. Lisäksi hän listaa kolme niin sanottua universaalia luonnetyyppiä: mukautuneen, itsenäisen, sekä anomisen luonnetyypin.
Tutkielmassa käydään läpi Riesmanin kaikki kuusi luonnetyyppiä sekä niihin liittyviä muita teorioita ja todetaan, että luonnetyypeistä kaikki ovat selkeästi edustettuina Salingerin romaanissa. Tämä osoittaa osaltaan, että Salingerin ja Riesmanin teokset ovat paitsi otollisia kuvia oman aikansa yhteiskunnasta, niin myös sen, että Riesmanin teoriat soveltuvat paitsi sosiologiseen niin myös kirjallisuustieteelliseen tutkimukseen.
Tutkielmassa pohditaan sekä kirjan päähenkilön että sen tiettyjen sivuhenkilöiden seksuaalisuutta ja erityisesti seksuaalista mukautumista Riesmanin teorioita hyödyntäen. Tutkielmassa käsitellään lisäksi Holdenin sekä hänen pikkusiskonsa Phoeben suhdetta, jonka jotkut kriitikot ovat nähneet seksuaalisesti värittyneenä, ja todetaan, että kirjassa oleva todistusaineisto ei tue tätä väitettä. Lisäksi tutkielmassa käsitellään Holdenin suhdetta auktoriteetteihin, erityisesti vanhempiin sekä opettajiin, sekä joukkotiedotusvälineisiin, erityisesti elokuviin ja näytelmiin. Tässä osiossa käytetään hyväksi erityisesti Riesmanin historiallisia luonnetyyppejä ja todetaan, että teoksessa paljastetaan erityisesti ulkoaohjautuvan luonnetyypin sisältä löytyviä etuoikeutettuja käyttäytymisen muotoja.
Tutkielman keskeisimpiä toteamuksia on, että vaikka Holdenia pidetään yleisesti eräänlaisena kapinallisuuden perikuvana, hänen luonteessaan ja toimintatavoissaan on puolia, jotka ovat ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Vaikka Holden ilmaisee turhautumisensa tiettyjä yhteiskunnan pölyttyneitä rakenteita kohtaan, hän varjelee vanhempiensa tunteita sekä käyttäytyy kunnioittavasti opettajiaan kohtaan. Holden ei yritä aktiivisesti muuttaa yhteiskuntaa, mikä on keskeinen osa yhteiskunnallista kapinaa, vaan haluaa sen sijaan paeta yhteiskunnasta kokonaan. Täten Holdenin kapina on korkeintaan eräänlaista eksistentiaalista kapinaa. Lopuksi tutkielmassa käsitellään Holdenin suhdetta elokuviin sekä muihin joukkotiedotusvälineisiin ja todetaan niiden merkitys ulkoaohjautuvan luonnetyypin muovaamisessa sekä käsitellään lyhesti romaanin ironista roolia juuri sellaisena populaarikulttuurin ilmenemismuotona, jota kirjan päähenkilö vastustaa.
Vuonna 1950 julkaistiin sosiologi David Riesmanin teos The Lonely Crowd (suom. Yksinäinen väkijoukko). Kirjassa Riesman esittelee kolme historiallista luonnetyyppiä: perinneohjautuvan, sisältäohjautuvan, sekä ulkoaohjautuvan tyypin. Lisäksi hän listaa kolme niin sanottua universaalia luonnetyyppiä: mukautuneen, itsenäisen, sekä anomisen luonnetyypin.
Tutkielmassa käydään läpi Riesmanin kaikki kuusi luonnetyyppiä sekä niihin liittyviä muita teorioita ja todetaan, että luonnetyypeistä kaikki ovat selkeästi edustettuina Salingerin romaanissa. Tämä osoittaa osaltaan, että Salingerin ja Riesmanin teokset ovat paitsi otollisia kuvia oman aikansa yhteiskunnasta, niin myös sen, että Riesmanin teoriat soveltuvat paitsi sosiologiseen niin myös kirjallisuustieteelliseen tutkimukseen.
Tutkielmassa pohditaan sekä kirjan päähenkilön että sen tiettyjen sivuhenkilöiden seksuaalisuutta ja erityisesti seksuaalista mukautumista Riesmanin teorioita hyödyntäen. Tutkielmassa käsitellään lisäksi Holdenin sekä hänen pikkusiskonsa Phoeben suhdetta, jonka jotkut kriitikot ovat nähneet seksuaalisesti värittyneenä, ja todetaan, että kirjassa oleva todistusaineisto ei tue tätä väitettä. Lisäksi tutkielmassa käsitellään Holdenin suhdetta auktoriteetteihin, erityisesti vanhempiin sekä opettajiin, sekä joukkotiedotusvälineisiin, erityisesti elokuviin ja näytelmiin. Tässä osiossa käytetään hyväksi erityisesti Riesmanin historiallisia luonnetyyppejä ja todetaan, että teoksessa paljastetaan erityisesti ulkoaohjautuvan luonnetyypin sisältä löytyviä etuoikeutettuja käyttäytymisen muotoja.
Tutkielman keskeisimpiä toteamuksia on, että vaikka Holdenia pidetään yleisesti eräänlaisena kapinallisuuden perikuvana, hänen luonteessaan ja toimintatavoissaan on puolia, jotka ovat ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Vaikka Holden ilmaisee turhautumisensa tiettyjä yhteiskunnan pölyttyneitä rakenteita kohtaan, hän varjelee vanhempiensa tunteita sekä käyttäytyy kunnioittavasti opettajiaan kohtaan. Holden ei yritä aktiivisesti muuttaa yhteiskuntaa, mikä on keskeinen osa yhteiskunnallista kapinaa, vaan haluaa sen sijaan paeta yhteiskunnasta kokonaan. Täten Holdenin kapina on korkeintaan eräänlaista eksistentiaalista kapinaa. Lopuksi tutkielmassa käsitellään Holdenin suhdetta elokuviin sekä muihin joukkotiedotusvälineisiin ja todetaan niiden merkitys ulkoaohjautuvan luonnetyypin muovaamisessa sekä käsitellään lyhesti romaanin ironista roolia juuri sellaisena populaarikulttuurin ilmenemismuotona, jota kirjan päähenkilö vastustaa.