Native and Non-Native Matters : Focus on Finnish Upper Secondary School Students’ Perceptions of Native and Non-Native Teachers of English

Abstract

Tutkimus tarkastelee suomalaisten oppilaiden näkemyksiä englannin kielestä, sen opetuksesta ja erityisesti englannin kielen opettajista. Tutkimuksen keskiössä ovat syntyperäiset, englantia äidinkielenään puhuvat natiiviopettajat sekä ei-syntyperäiset, äidinkielenään jotakin toista kieltä kuin englantia puhuvat ei-nativiiviopettajat. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja siinä käytettyyn sähköiseen kyselyyn vastasi yhteensä 183 viimeisen vuosikurssin opiskelijaa viidestä tamperelaisesta lukiosta. Kyselyn keskeisenä tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset ovat oppilaiden näkemykset natiivi- ja ei-natiiviopettajista ja pitävätkö oppilaat toista opettajaryhmää parempana kuin toista. Lisäksi kyselyn avulla voitiin tarkastella oppilaiden käsityksiä englannin globaalista asemasta sekä siihen liittyvistä muista aiheista, kuten kielenopetuksen tavoitteista ja erilaisista englannin kielen varieteeteista. Kyselyllä pyrittiin myös selvittämään, onko oppilaiden mieltymyksillä yhteyttä eräisiin taustatekijöihin, kuten oppilaiden kielitaitoon, heidän aiempiin opettajakokemuksiinsa tai heidän näkemyksiinsä kieltenopetuksen oppimistavoitteista. Tutkimus siis käsittelee yleisesti oppilaiden suhtautumista englannin kielen asemaan ja sen tuomiin muutoksiin, mutta kuitenkin keskittyy ensisijaisesti oppilaiden opettajamieltymyksiin ja niiden syihin.

Tutkimusaiheeseen liittyvät viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset englannin kielen ja sen puhujien asemassa. Englannin kielestä on kehittynyt globaali kansainvälinen kieli ja samaan aikaan sen puhujien määrä on kasvanut huomattavaa vauhtia. Suurin osa näistä uusista puhujista ei kuitenkaan puhu englantia äidinkielenään, vaan he ovat niin sanottuja ei-natiivipuhujia, jotka ovat hiljalleen alkaneet muokata kieltä omien tarpeidensa ja taipumuksiensa mukaan. Vaikka ei-natiivipuhujien määrä onkin maailmalla kasvanut ja samalla esiin on noussut erilaisia englannin kielen varieteetteja, vieraan kielen opetuksessa kuitenkin natiivipuhujilla ja heidän varieteeteillaan on yhä merkittävä rooli. Perinteisesti onkin ajateltu, että natiivipuhuja osaa parhaiten englantia, joten hänen täytyy myös olla paras vaihtoehto opettamaan sitä. Englannin kielen ja sen puhujien nykyinen asema on kuitenkin kyseenalaistanut tämän olettamuksen, ja siksi onkin keskeistä kysyä, onko paras mahdollinen englannin opettaja siis natiivi- vai ei-natiivipuhuja. Tässä keskustelussa oppilailla on ensiarvoinen rooli, sillä oppilaiden omat näkemykset vaikuttavat eniten heidän asenteisiinsa ja sitä kautta oppimiseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että oppilaat ovat tietoisia englannin kielen globaalista asemasta ja sen tuomista muutoksista heidän omaan kielitarpeeseensa ja kielenkäyttöönsä. Vaikka oppilaat tiedostavatkin puhujien muuttuneen aseman ja ovat ainakin osittain valmiita hylkäämään opetustavoitteet, jotka pyrkivät natiivitasoiseen kielikompetenssiin, heidän on silti vaikea luopua natiivipuhujaan pohjautuvasta ideaalista englannin osaajasta. Tämä ilmenee muun muassa oppilaiden haluna kuulostaa natiivipuhujilta ja ihailuna sellaisia suomalaisia kohtaan, jotka pystyvät puhumaan englantia yhtä sujuvasti kuin natiivit. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat, etteivät oppilaat arvostaneet natiiviopettajia ei-natiiviopettajia enemmän. Itse asiassa oppilaat valitsisivat mieluiten molemmat opettajat, eikä natiivi- ja ei-natiiviopettajien kannatuksessa ilmennyt suuria eroja. Osa oppilaista ei edes ilmaissut mieltymystään kumpaakaan opettajaryhmää kohtaan vaan totesi, ettei opettajan syntyperällä ole merkitystä. Lisäksi oppilaat ilmaisivat, että tärkeimmät englannin kielen opettajan ominaisuudet voivat löytyä molemmista opettajaryhmistä, ja oppilaat pystyvät oppimaan yhtä hyvin oli opettaja sitten natiivi tai ei.

Oppilaiden mieltymyksiin vaikuttivat eniten heidän aiempien natiiviopettajakokemuksiensa luonne sekä heidän näkemyksensä kielenopetuksen tavoitteista. Tutkimuksessa ilmeni, että näiden lisäksi kielitaito ja aikaisempien natiiviopettajakokemuksien olemassaolo olivat yhteydessä oppilaiden mieltymyksiin koskien natiivi- ja ei-natiiviopettajia. Tutkimuksen perusteella voidaan siis sanoa, että vaikka suurin osa oppilaista ei osoita mieltymystä kumpaakaan opettajaryhmää kohtaan, osalle opettajan syntyperällä on merkitys. Siihen, kumman opettajan oppilaat valitsevat, vaikuttavat oppilaiden kielitaiton, heidän näkemyksensä kielenopetuksen oppimistavoitteista ja aiemmat kokemuksensa natiiviopettajien kanssa.

Tutkimustulokset voimaannuttavat sekä natiivi- että ei-natiiviopettajia. Oppilaiden mielestä kumpikaan ryhmä ei ole parempi kuin toinen vaan molemmilla on hyvät puolensa. Lisäksi opettajien ei tarvitse mukautua ennalta määrättyjen odotusten mukaisesti, vaan molemmat opettajaryhmät voivat kouluttautumalla saavuttaa samoja vahvuuksia. Tutkimustulokset kuitenkin korostavat, että opettajien täytyy myös huomioida oppilaidensa tarpeet ja antaa erilaista tukea eritasoisille oppilaille. Tulevaisuuden kielenopetuksessa voitaisiin hyödyntää molempia opettajaryhmiä ja kehittää opetusmetodeja, joissa molemmat opettajat toimisivat yhdessä oppilaiden kanssa luoden oppilaille autenttisen pohjan kielitaidollensa. Samalla voitaisiin kannustaa oppilaita tarkastelemaan kriittisesti englannin kielen asemaa maailmalla ja täten auttaa oppilaita saavuttamaan realistisempi kuva heidän kielitaitotarpeistansa.