Lacanilaisen psykoanalyysin käsitteistö politiikan tutkimuksessa : esimerkkinä FPÖ:n Turkkia koskevien diskurssien dekonstruointi
Halme, Mervi (2014)
Halme, Mervi
2014
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406161760
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406161760
Tiivistelmä
Käsittelen tässä pro gradu -tutkielmassa itävaltalaista oikeistopopulismia identiteettipolitiikkana, jolla määritellään itävaltalaisuutta suhteessa sen ulkopuoliseen tai toiseen eli maahanmuuttajaan. Itävaltalainen oikeistopopulistinen puolue FPÖ on monien muiden populistipuolueiden tavoin nostanut keskeiseksi poliittiseksi teemaksi maahanmuuton, joka esitetään usein yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavana totaalisena ongelmana. Maahanmuuttajista turkkilaisella on FPÖ:n diskursseissa erityisen näkyvä asema, minkä takia olen gradussani keskittynyt kysymään, miten FPÖ on esittänyt Turkin ja turkkilaiset konstruoidessaan Itävallalle kansallista identiteettiä.
Haluan tuoda politiikan tutkimuksen alalla viime vuosina käytyyn toiseus- ja populismikeskusteluun uuden näkökulman lainaamalla tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen psykologiasta. Jacques Lacan oli ranskalainen psykoanalyytikko, joka vaikutti aikanaan freudilaisen psykoanalyysin yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtämiseen ja poststrukturalismin kehittymiseen. Lacanin ajatukset ihmisestä imaginaarisen, symbolisen ja reaalisen välisen solmun muodostamana jakaantuneena subjektina ovat lähtökohdiltaan hyvin poliittisia, sillä puute ja jakaantuneisuus muodostavat paikan politiikalle ja subjektin identifioitumiselle eri ideologisiin konstruktioihin. Lacanilainen psykoanalyysi voi täydentää perinteisiä konstruktivistisia teorioita tuomalla kielelliseen analyysiin mukaan identifioitumisen affektiivisen ulottuvuuden. Lacanilaista psykoanalyysia täydentäväksi metodiksi olen valinnut toisen ranskalaisen poststrukturalistin, Jacques Lacanin, dekonstruktion.
Olen gradussani nostanut esille erityisesti fantasian käsitteen, joka voi auttaa ymmärtämään populistista identiteettiprojektia yrityksenä vältellä todellisuuden ja yhteiskunnan jakaantumisesta aiheutuvaa ahdistusta. Fantasian avulla itävaltalaiselle yhteiskunnalle on konstruoitu kultainen aikakausi, jota kuvasivat vuorimaisemat, puhdas luonto, perinneruuat ja onnellinen alkuperäisväestö. Fantasia poliittisena käsitteenä on merkityksellinen erityisesti siinä, että fantasiaan liitetään aina osaksi vihollinen, joka varasti meiltä täydellisen yhteiskunnan ja siitä aiheutuvan nautinnon. Turkkilainen ja maahanmuuttaja ovat populistisessa fantasiassa tämä nautinnon varastanut toinen. Pyrin gradussani osoittamaan, että fantasian objektit ovat lopulta tyhjiä, niiden takana ei ole mitään reaalista, minkä takia tarkoitukseni ei ole osoittaa mitään totuudenmukaisempaa turkkilaista populististen puheiden takaa. Tarkoitukseni oli sen sijaan tehdä niiden utooppisuus näkyväksi, millä voidaan ehkä kyseenalaistaa populistien välttämättömänä esitetyt vaatimukset maahanmuuton rajoittamisesta ja pohtia maahanmuuton syitä aiempaa kriittisemmin.
Haluan tuoda politiikan tutkimuksen alalla viime vuosina käytyyn toiseus- ja populismikeskusteluun uuden näkökulman lainaamalla tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen psykologiasta. Jacques Lacan oli ranskalainen psykoanalyytikko, joka vaikutti aikanaan freudilaisen psykoanalyysin yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtämiseen ja poststrukturalismin kehittymiseen. Lacanin ajatukset ihmisestä imaginaarisen, symbolisen ja reaalisen välisen solmun muodostamana jakaantuneena subjektina ovat lähtökohdiltaan hyvin poliittisia, sillä puute ja jakaantuneisuus muodostavat paikan politiikalle ja subjektin identifioitumiselle eri ideologisiin konstruktioihin. Lacanilainen psykoanalyysi voi täydentää perinteisiä konstruktivistisia teorioita tuomalla kielelliseen analyysiin mukaan identifioitumisen affektiivisen ulottuvuuden. Lacanilaista psykoanalyysia täydentäväksi metodiksi olen valinnut toisen ranskalaisen poststrukturalistin, Jacques Lacanin, dekonstruktion.
Olen gradussani nostanut esille erityisesti fantasian käsitteen, joka voi auttaa ymmärtämään populistista identiteettiprojektia yrityksenä vältellä todellisuuden ja yhteiskunnan jakaantumisesta aiheutuvaa ahdistusta. Fantasian avulla itävaltalaiselle yhteiskunnalle on konstruoitu kultainen aikakausi, jota kuvasivat vuorimaisemat, puhdas luonto, perinneruuat ja onnellinen alkuperäisväestö. Fantasia poliittisena käsitteenä on merkityksellinen erityisesti siinä, että fantasiaan liitetään aina osaksi vihollinen, joka varasti meiltä täydellisen yhteiskunnan ja siitä aiheutuvan nautinnon. Turkkilainen ja maahanmuuttaja ovat populistisessa fantasiassa tämä nautinnon varastanut toinen. Pyrin gradussani osoittamaan, että fantasian objektit ovat lopulta tyhjiä, niiden takana ei ole mitään reaalista, minkä takia tarkoitukseni ei ole osoittaa mitään totuudenmukaisempaa turkkilaista populististen puheiden takaa. Tarkoitukseni oli sen sijaan tehdä niiden utooppisuus näkyväksi, millä voidaan ehkä kyseenalaistaa populistien välttämättömänä esitetyt vaatimukset maahanmuuton rajoittamisesta ja pohtia maahanmuuton syitä aiempaa kriittisemmin.