Tyyntä ennen myrskyä : diskurssianalyyttinen tutkimus Maalaisliiton muutoksesta Keskustapuolueeksi puolueohjelmissa 1962 - 1976
Harju, Kaisu (2014)
2014
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406161758
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406161758
Tiivistelmä
Pro gradu -työni aihe on Maalaisliiton muutos Keskustapuolueeksi. Tällä tarkoitan puolueteoreettista siirtymää luokkapuolueesta yleispuolueeksi laajemman kannattajakunnan tavoittamiseksi. Teoreettisesti keskeisintä on Otto Kirchheimerin käsite yleispuolue (Catch-All Party) ja sille laaditut ehdot, jotka puolueen on täytettävä. Lisäksi teoreettisesta näkökulmasta esiin nousee puolueen identiteetin ja ideologian käsittely muutoksen mahdollistajina.
Tutkimuksen aineistona käytän kolmeatoista puolueohjelmaa vuosilta 1952-1974, joita tarkastelen diskurssianalyysin avulla. Metodi rakentuu ensinnäkin Quentin Skinnerin historiallisen perspektiivin näkökulmasta ja toiseksi diskurssianalyysin teoriasta. Olen luonut teorian pohjalta neljä hypoteesia, joiden esiintymistä testaan aineistoon. Analyysi on siis teorialähtöistä. Asettamani hypoteesit ovat: Muutos näkyy maaseutukeskeisyyden häivyttämisenä. Puolueen minäkuva muuttuu, samoin suhteet muihin puolueisiin. Siirtymää perustellaan paluuna alkuperäiseen identiteettiin , aitoon ideologiaan. Äänestäjäkatoa häivytetään retorisesti taustalle, korostetaan laajentumista ja uudistumista.
Analyysi rakentui neljästä osasta: perehtymisestä, syventymisestä, lajittelusta ja kirjoittamisesta. Analyysin tuloksena muutos voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: ennakoimiseen, tasapainottamiseen ja vakiinnuttamiseen. Diskurssit jaan pysyviin ja muuttuviin. Nämä kaksi kehikkoa muodostavat keskeisen tutkimustuloksen, jonka kautta muutosta on mahdollista tarkastella ohjelmatasolla näkyvänä ilmiönä. Pysyvien diskurssien kehikkoon nostan terveyden, sivistyksen, kehityksen ja hyvinvoinnin diskurssit. Näiden kautta peilataan puolueen oman toiminnan rakentamista osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Toisaalta niiden kautta voidaan myös kuvata muiden puolueiden toimintaa negaation kautta. Muuttuvien diskurssien kehikkoon nostan maaseutukeskisyyden häivyttämisen, talonpoikaisdiskurssin häviämisen, kaupunkidiskurssin ilmaantumisen ja yleisödiskurssin muutoksen rajatusta universaaliksi.
Keskeisimpänä johtopäätöksenä muutos näkyy ohjelmatasolla diskurssien muutoksena. Pysyvät diskurssit muuttuvat vain vähän tai ei ollenkaan, muuttuvat diskurssit joko katoavat lähes täysin tai ilmaantuvat uusina toimijoina ohjelmatekstiin. Tekstuaaliselta kantilta muutos tarkoittaa sanavalintojen ja retorisen otteen päivittämistä vastaamaan kulloistakin tarvetta. Ideologian tasolla muutos on ennen kaikkea omaksumista ja juurruttamista, jolloin ohjelmatasolla tapahtuva muutoksen ankkurointi vahvistaa ja perustelee omaksuttua poliittista linjaa. Muutos on jaettavissa ajallisesti toisistaan eroaviin jaksoihin, jolloin politiikan teon keskiöön nousevat diskurssit vaihtelevat.
Tutkimuksen aineistona käytän kolmeatoista puolueohjelmaa vuosilta 1952-1974, joita tarkastelen diskurssianalyysin avulla. Metodi rakentuu ensinnäkin Quentin Skinnerin historiallisen perspektiivin näkökulmasta ja toiseksi diskurssianalyysin teoriasta. Olen luonut teorian pohjalta neljä hypoteesia, joiden esiintymistä testaan aineistoon. Analyysi on siis teorialähtöistä. Asettamani hypoteesit ovat: Muutos näkyy maaseutukeskeisyyden häivyttämisenä. Puolueen minäkuva muuttuu, samoin suhteet muihin puolueisiin. Siirtymää perustellaan paluuna alkuperäiseen identiteettiin , aitoon ideologiaan. Äänestäjäkatoa häivytetään retorisesti taustalle, korostetaan laajentumista ja uudistumista.
Analyysi rakentui neljästä osasta: perehtymisestä, syventymisestä, lajittelusta ja kirjoittamisesta. Analyysin tuloksena muutos voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: ennakoimiseen, tasapainottamiseen ja vakiinnuttamiseen. Diskurssit jaan pysyviin ja muuttuviin. Nämä kaksi kehikkoa muodostavat keskeisen tutkimustuloksen, jonka kautta muutosta on mahdollista tarkastella ohjelmatasolla näkyvänä ilmiönä. Pysyvien diskurssien kehikkoon nostan terveyden, sivistyksen, kehityksen ja hyvinvoinnin diskurssit. Näiden kautta peilataan puolueen oman toiminnan rakentamista osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Toisaalta niiden kautta voidaan myös kuvata muiden puolueiden toimintaa negaation kautta. Muuttuvien diskurssien kehikkoon nostan maaseutukeskisyyden häivyttämisen, talonpoikaisdiskurssin häviämisen, kaupunkidiskurssin ilmaantumisen ja yleisödiskurssin muutoksen rajatusta universaaliksi.
Keskeisimpänä johtopäätöksenä muutos näkyy ohjelmatasolla diskurssien muutoksena. Pysyvät diskurssit muuttuvat vain vähän tai ei ollenkaan, muuttuvat diskurssit joko katoavat lähes täysin tai ilmaantuvat uusina toimijoina ohjelmatekstiin. Tekstuaaliselta kantilta muutos tarkoittaa sanavalintojen ja retorisen otteen päivittämistä vastaamaan kulloistakin tarvetta. Ideologian tasolla muutos on ennen kaikkea omaksumista ja juurruttamista, jolloin ohjelmatasolla tapahtuva muutoksen ankkurointi vahvistaa ja perustelee omaksuttua poliittista linjaa. Muutos on jaettavissa ajallisesti toisistaan eroaviin jaksoihin, jolloin politiikan teon keskiöön nousevat diskurssit vaihtelevat.