Prenatal representations predicting parent-child relationship in transition to parenthood: Risk and family dynamic considerations

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmen erillisen tutkimusaineiston ja –asetelman avulla vanhempien raskausajan kiintymyssuhde- ja hoivamielikuvien laatua ja sitä, miten ne ennustavat tulevaa vanhemmuutta.

Tutkimus kohdistui mielikuviin vauvasta, itsestä ja puolisosta vanhempina sekä lapsuuden mielikuviin omista vanhemmista. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin näiden mielikuvien pysyvyyttä vauvan syntymän jälkeiselle ajalle: tapahtuiko odotuksissa pettymystä, mitkä tekijät selittivät pettymystä, ja kuinka odotuksissa pettyminen vaikutti vanhemmuuteen. Tutkimme eroja isien ja äitien välillä sekä erityispiirteitä erilaisten riskiryhmien mielikuvissa: mukana oli lääketieteellisen (lapsettomuushoitotausta) ja psykososiaalisen (masennus ja päihteidenkäyttö) riskin vanhempia.

Väitöskirjatutkimus koostui kolmesta pitkittäistutkimusaineistosta, joissa vanhemmaksi tuloa seurattiin kolmena eri ajankohtana: raskausaikana (toinen tai viimeinen raskauskolmannes) sekä varhaisessa (2-4kk) ja myöhemmässä vauvaiässä (noin yksivuotiaana). Ensimmäisessä aineistossa (artikkelit I ja IV) mukana oli 745 pariskuntaa, joista noin puolet (n=367) oli tullut raskaaksi lapsettomuushoidoilla ja puolet ilman hoitoja. Toisessa tutkimusaineistossa (artikkeli II) mukana oli 59 normatiivista äitiä, joilta tutkittiin masennusoireita sekä heidän vauvansa. Kolmas aineisto (artikkeli III) koostui 51 päihderiippuvaisesta äidistä vauvoineen, jotka osallistuivat kahteen erilaiseen päihdeinterventioon sekä 50 verrokista, jotka eivät käyttäneet päihteitä.

Tulokset osoittivat, että negatiiviset, idealisoidut tai epäkoherentit raskausajan mielikuvat ennustivat ensimmäisen ikävuoden vanhempi-lapsi- suhteen ongelmia. Samanlainen haitallinen vaikutus oli pettymyksellä raskausaikaisissa odotuksissa. Osa ilmiöistä tuli esille vain korkean riskin ryhmässä: Päihderiippuvaiset äidit olivat muita alttiimpia häiriintyneiden raskausajan mielikuvien haitalliselle vaikutuksille. Sen sijaan lapsettomuushoitotausta ei lisännyt riskiä. Äideillä korostui erityisesti mielenterveysongelmien haitallinen vaikutus mielikuvien ja varhaisen vanhemmuuden kehitykseen. Isillä taas parisuhdeongelmat vaikuttivat erityisen negatiivisesti. Väitöskirjassa pohditaan näitä tuloksia myös raskauden ja vauva-ajan interventioiden kehittämisen näkökulmasta.

The aim of this study was to examine parents’ prenatal representations of attachment and caregiving and the effects of these on postnatal parenting, using three different samples and research settings. Representations of the baby, the self-as-parent, the spouse-as-parent and of one’s parents as parents to self in childhood were examined. Further, we assessed the stability of these representations into the postnatal period, that is, whether violation of expectations occurred, and the causes and consequences of these violations. Differences between mothers and fathers, as well as characteristics of medical (history of infertility) and psychosocial (maternal depression and substance-abuse) risk groups were examined. The three different samples of parents were followed longitudinally over their transition to parenthood during three time points: pregnancy (second or third trimester), early postpartum (2-4 months) and late postpartum (about one year). The first sample (Studies I and IV) consisted of 745 couples, about half of them (n=367) having conceived with assisted reproductive treatment (ART) and half being spontaneously conceiving (SC). The second sample (Study II) consisted of 59 normative mothers screened for depressive symptoms and their infants. The third sample (Study III) included 51 drug-abusing mothers and their infants participating in two different drug-abuse interventions and 50 non-abusing mother-infant dyads. The results showed that negative, idealized, or incoherent prenatal representations were important predictors of postnatal parent-child relationship problems during the child’s first year. In addition, negative violation of expectations (i.e., postnatal representations being more negative than prenatal expectations) predicted postnatal parent-child relationship adversity. The results further showed unique group-specific features: High-risk drug-abusing mothers were the most vulnerable to the effects of non-optimal prenatal representations, whereas infertility history did not exacerbate the risk. According to this study, among mothers the role of mental health symptoms seems to be especially pronounced and intertwined with early parenting and representational processes. Among fathers, on the other hand, the effects of marital relations seem to be more crucial. The results are discussed in the light of the development and implementation of early preventive interventions during the prenatal and early postnatal periods.