Oppikirjat todellisuutta rakentamassa - Neuvostoliitto-kuva peruskoulun historian oppikirjoissa 1973 - 2013
Puranen, Marja (2014)
2014
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121743
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmassani tutkin Neuvostoliitto-kuvaa ja sen muutoksia peruskoulun historian oppikirjoissa vuosien 1973 ja 2013 välisenä aikana. Tutkimusaineistonani ovat peruskoulun aikana julkaistut historian seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppikirjat. Aineiston laajuuden vuoksi olen valinnut tutkimukseeni ainoastaan ensimmäiset painokset kustakin oppikirjasta. Neuvostoliitto-representaatio muodostuu oppikirjoissa kaikesta oppimateriaalista: oppikirjatekstistä, kuvista sekä muusta havaintomateriaalista. Analysoin oppikirjamateriaalia käyttäen tilastollisia menetelmiä, laadullista sisällön analyysiä, diskurssianalyysiä sekä kriittistä kuva-analyysiä. Tärkein metodini on diskurssianalyysi.
Oppikirjat rakentavat omanlaistaan Neuvostoliitto-kuvaa. Oppikirja on yksi perusopetuksen käytössä olevista oppimateriaaleista. Opetuksessa voidaan käyttää myös muuta havaintomateriaalia. Suomalainen kouluopetus on kuitenkin perinteisesti ollut melko oppikirja-lähtöistä, joten oppikirjan merkitys opetuksen sisältöjen tuottajana on suuri. Oppikirja on osa jokaisen ikäpolven käymää peruskoulua, jossa nuori toisen asteen sosialisaation kautta muovataan osaksi yhteiskuntaa. Peruskouluopetus sosiaalistaa nuoren tiettyihin arvoihin, sekä tietynlaiseen historia- ja maailmankuvaan. Neuvostoliitto-kuva on osa tuota historiakuvaa. Kuitenkaan perusopetus ei ole ainoa historiakuvaa rakentava foorumi: myös muu media - romaanit, elokuvat, musiikki - luovat osaltaan historiakuvaamme. Tutkin tässä työssäni vain historian oppikirjoissa rakentuvaa Neuvostoliitto-kuvaa.
Oppikirjojen sisältö määräytyy monella eri kentällä. Toisaalta oppikirjatekstillä on aina kirjoittaja tai useita kirjoittajia. Oppikirja voidaan kuitenkin nähdä institutionaalisena tekstilajina, jolloin sen sisältöön vaikuttaa enemmän tarkoitus, jota varten se on kirjoitettu. Perusopetus on suunnattu koko kansalle ja sen sisällöt päätetään poliittisesti perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Nämä perusteet antavat valtakunnallisen ohjeen siitä, miten määräytyvät paitsi eri vuosiluokkien opetuksen sisällöt, myös arviointiperusteet. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet on julkaistu tutkimanani aikana vuosina 1970, 1985, 1994 sekä 2004. Tutkin näiden dokumenttien antamia ohjeita sekä niiden osaltaan luomaa Neuvostoliitto-kuvaa. Historian oppikirjojen sisältöön vaikuttavat kuitenkin myös kirjoitusajankohdan poliittinen tilanne sekä tietenkin uusin historian tutkimus, jota oppikirjojen tulisi heijastaa.
Neuvostoliitto-kuvaa rakennetaan oppikirjoissa kaikessa siinä materiaalissa, joka käsittelee Neuvostoliittoa. Tutkimukseni jakautuu neljään käsittelylukuun näiden aihealueiden mukaan: Neuvostoliitto valtiona, johtajien representaatiot, Neuvostoliitto sodassa sekä kylmän sodan aika. Neuvostoliitto-kuva muuttui jokaisen tutkitun aihealueen kohdalla monella tavalla. Muutosta tapahtui toisaalta oppikirjamateriaalin määrissä, toisaalta oppikirjoihin valituissa sisällöissä ja niiden sisällä oppikirjojen käyttämässä kielessä. Muutosten taitekohdiksi havaitsin erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen sekä vuoden 1985 peruskoulun opetussuunnitelmien perusteet. Eniten Neuvostoliitto-representaatio muuttui vuosina 1990 ja 1993 kirjoitettujen historian oppikirjojen vertailuissa, mutta pienempiä muutoksia oli havaittavissa myös muualla oppikirjamateriaalissa.
Neuvostoliiton representaatio muuttuu Neuvostoliiton syntyä sekä Neuvostoliiton valtiollista rakennetta käsittelevässä materiaalissa yksityiskohtaisesta kohti yleisempää. Neuvostoliiton hajoaminen sen sijaan saa koko ajan enemmän tilaa, ja tässä tulkintakehikossa käsitellään yhä enemmän materiaalia. Historian oppikirjoissa on siis havaittavissa anakronismia: historiaa selitetään lopputuloksesta käsin. Kun Neuvostoliiton tiedetään hajoavan, kehitys aletaan tulkita sitä kohti meneväksi.
Suurin muutos tapahtuu Stalinin representaatiossa ja siten myös Stalinin ajan Neuvostoliiton representaatiossa. 1980-luvun puoliväliin saakka Stalinia ei nimetä diktaattoriksi. Hänen aikaansa käsitellään taloudellisen menestyksen diskurssissa. Vähitellen tämä kuva kuitenkin muuttuu ja Stalinin aika saa oman oppikirjalukunsa osana 1900-luvun diktatuureja. Neuvostoliiton hajottua oppikirjoissa on havaittavissa myös hetkellinen diktatuuri-diskurssin ylilyönti: Neuvostoliiton representaatio on hetken aikaa todella negatiivinen. Neuvostoliiton representaation tulkintaan vaikuttavat myös muiden valtioiden tulkinta: esimerkiksi Suomen representaatio talvi- ja jatkosotien kuvauksissa muuttuu hetkeksi 1990-luvulla todella positiiviseksi, jolloin Neuvostoliiton negatiivinen representaatio korostuu. Talvi- ja jatkosotien kuvaukset ovat muuttuneet ehkä vähiten tutkittuna aikana. Kuitenkin myös tässä materiaalissa on havaittavissa erityisesti 1970-luvulla Neuvostoliiton näkökulmasta kirjoitettua tekstiä.
Neuvostotalous nousee oppikirjojen diskursseissa vahvaan rooliin. Erityisesti 1970-luvun oppikirjoissa neuvostotaloutta käsitellään menestyksen diskurssissa. Vähitellen 1980-luvulla talouden ongelmat kuitenkin nousevat esiin ja Neuvostoliiton hajottua talouden ongelmia tulkitaan olleen yhä aiemmin. Lisäksi kylmän sodan ajan kuvauksissa Yhdysvaltojen representaatio käy läpi saman muutoksen mutta päinvastoin: vielä 1970-luvulla Yhdysvaltojen taloutta käsitellään todella ongelmalähtöisesti. 1990-luvulla nämä diskurssit ovat kuitenkin muuttaneet paikkaa.
Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden kuvauksissa kylmän sodan aikana on havaittavissa suomettumista. Neuvostoliitto esitetään hyvän naapuruuden diskurssissa ja oppikirjojen sanavalinnoissa korostuvat ystävyys, luottamus sekä hyvä naapuruus. Idän suhteiden hyviä puolia kuten kulttuurivaihtoa sekä idänkaupan merkitystä korostetaan 1970- ja 1980-lukujen oppikirjoissa. Muutos on suuri verrattuna 1990 ja 2000-lukujen oppikirjateksteihin. Tuolloin Neuvostoliitto kuvataan vähitellen uhan diskurssissa ja Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita aletaan tarkastella kriittisesti. Neuvostoliitto-kuvan muutosten tarkempi selittäminen vaatisi lisää taustatyötä. Tutkimuksessani nousi esiin joitain muutoksia, joita en voinut selittää Neuvostoliiton hajoamisella tai peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden ohjauksellakaan.
Oppikirjat rakentavat omanlaistaan Neuvostoliitto-kuvaa. Oppikirja on yksi perusopetuksen käytössä olevista oppimateriaaleista. Opetuksessa voidaan käyttää myös muuta havaintomateriaalia. Suomalainen kouluopetus on kuitenkin perinteisesti ollut melko oppikirja-lähtöistä, joten oppikirjan merkitys opetuksen sisältöjen tuottajana on suuri. Oppikirja on osa jokaisen ikäpolven käymää peruskoulua, jossa nuori toisen asteen sosialisaation kautta muovataan osaksi yhteiskuntaa. Peruskouluopetus sosiaalistaa nuoren tiettyihin arvoihin, sekä tietynlaiseen historia- ja maailmankuvaan. Neuvostoliitto-kuva on osa tuota historiakuvaa. Kuitenkaan perusopetus ei ole ainoa historiakuvaa rakentava foorumi: myös muu media - romaanit, elokuvat, musiikki - luovat osaltaan historiakuvaamme. Tutkin tässä työssäni vain historian oppikirjoissa rakentuvaa Neuvostoliitto-kuvaa.
Oppikirjojen sisältö määräytyy monella eri kentällä. Toisaalta oppikirjatekstillä on aina kirjoittaja tai useita kirjoittajia. Oppikirja voidaan kuitenkin nähdä institutionaalisena tekstilajina, jolloin sen sisältöön vaikuttaa enemmän tarkoitus, jota varten se on kirjoitettu. Perusopetus on suunnattu koko kansalle ja sen sisällöt päätetään poliittisesti perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Nämä perusteet antavat valtakunnallisen ohjeen siitä, miten määräytyvät paitsi eri vuosiluokkien opetuksen sisällöt, myös arviointiperusteet. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet on julkaistu tutkimanani aikana vuosina 1970, 1985, 1994 sekä 2004. Tutkin näiden dokumenttien antamia ohjeita sekä niiden osaltaan luomaa Neuvostoliitto-kuvaa. Historian oppikirjojen sisältöön vaikuttavat kuitenkin myös kirjoitusajankohdan poliittinen tilanne sekä tietenkin uusin historian tutkimus, jota oppikirjojen tulisi heijastaa.
Neuvostoliitto-kuvaa rakennetaan oppikirjoissa kaikessa siinä materiaalissa, joka käsittelee Neuvostoliittoa. Tutkimukseni jakautuu neljään käsittelylukuun näiden aihealueiden mukaan: Neuvostoliitto valtiona, johtajien representaatiot, Neuvostoliitto sodassa sekä kylmän sodan aika. Neuvostoliitto-kuva muuttui jokaisen tutkitun aihealueen kohdalla monella tavalla. Muutosta tapahtui toisaalta oppikirjamateriaalin määrissä, toisaalta oppikirjoihin valituissa sisällöissä ja niiden sisällä oppikirjojen käyttämässä kielessä. Muutosten taitekohdiksi havaitsin erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen sekä vuoden 1985 peruskoulun opetussuunnitelmien perusteet. Eniten Neuvostoliitto-representaatio muuttui vuosina 1990 ja 1993 kirjoitettujen historian oppikirjojen vertailuissa, mutta pienempiä muutoksia oli havaittavissa myös muualla oppikirjamateriaalissa.
Neuvostoliiton representaatio muuttuu Neuvostoliiton syntyä sekä Neuvostoliiton valtiollista rakennetta käsittelevässä materiaalissa yksityiskohtaisesta kohti yleisempää. Neuvostoliiton hajoaminen sen sijaan saa koko ajan enemmän tilaa, ja tässä tulkintakehikossa käsitellään yhä enemmän materiaalia. Historian oppikirjoissa on siis havaittavissa anakronismia: historiaa selitetään lopputuloksesta käsin. Kun Neuvostoliiton tiedetään hajoavan, kehitys aletaan tulkita sitä kohti meneväksi.
Suurin muutos tapahtuu Stalinin representaatiossa ja siten myös Stalinin ajan Neuvostoliiton representaatiossa. 1980-luvun puoliväliin saakka Stalinia ei nimetä diktaattoriksi. Hänen aikaansa käsitellään taloudellisen menestyksen diskurssissa. Vähitellen tämä kuva kuitenkin muuttuu ja Stalinin aika saa oman oppikirjalukunsa osana 1900-luvun diktatuureja. Neuvostoliiton hajottua oppikirjoissa on havaittavissa myös hetkellinen diktatuuri-diskurssin ylilyönti: Neuvostoliiton representaatio on hetken aikaa todella negatiivinen. Neuvostoliiton representaation tulkintaan vaikuttavat myös muiden valtioiden tulkinta: esimerkiksi Suomen representaatio talvi- ja jatkosotien kuvauksissa muuttuu hetkeksi 1990-luvulla todella positiiviseksi, jolloin Neuvostoliiton negatiivinen representaatio korostuu. Talvi- ja jatkosotien kuvaukset ovat muuttuneet ehkä vähiten tutkittuna aikana. Kuitenkin myös tässä materiaalissa on havaittavissa erityisesti 1970-luvulla Neuvostoliiton näkökulmasta kirjoitettua tekstiä.
Neuvostotalous nousee oppikirjojen diskursseissa vahvaan rooliin. Erityisesti 1970-luvun oppikirjoissa neuvostotaloutta käsitellään menestyksen diskurssissa. Vähitellen 1980-luvulla talouden ongelmat kuitenkin nousevat esiin ja Neuvostoliiton hajottua talouden ongelmia tulkitaan olleen yhä aiemmin. Lisäksi kylmän sodan ajan kuvauksissa Yhdysvaltojen representaatio käy läpi saman muutoksen mutta päinvastoin: vielä 1970-luvulla Yhdysvaltojen taloutta käsitellään todella ongelmalähtöisesti. 1990-luvulla nämä diskurssit ovat kuitenkin muuttaneet paikkaa.
Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden kuvauksissa kylmän sodan aikana on havaittavissa suomettumista. Neuvostoliitto esitetään hyvän naapuruuden diskurssissa ja oppikirjojen sanavalinnoissa korostuvat ystävyys, luottamus sekä hyvä naapuruus. Idän suhteiden hyviä puolia kuten kulttuurivaihtoa sekä idänkaupan merkitystä korostetaan 1970- ja 1980-lukujen oppikirjoissa. Muutos on suuri verrattuna 1990 ja 2000-lukujen oppikirjateksteihin. Tuolloin Neuvostoliitto kuvataan vähitellen uhan diskurssissa ja Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita aletaan tarkastella kriittisesti. Neuvostoliitto-kuvan muutosten tarkempi selittäminen vaatisi lisää taustatyötä. Tutkimuksessani nousi esiin joitain muutoksia, joita en voinut selittää Neuvostoliiton hajoamisella tai peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden ohjauksellakaan.