Hyvinvointivaltion vakuutusmekanismit ja globalisaatio
Koivisto, Jussi (2014)
Koivisto, Jussi
2014
Taloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121742
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121742
Tiivistelmä
Julkisen sektorin voimakas laajentuminen globalisaation etenemisestä huolimatta, on herättänyt tarpeen selvittää, onko positiivinen yhteys kausaalinen. Pitkään vallalla olleen näkemyksen mukaan julkisen sektorin supistaminen on globalisaation myötä väistämätöntä pääomien maasta valumisen ja julkisen sektorin aiheuttamien tehokkuustappioiden vuoksi. Rinnalle on kuitenkin nostettu hypoteesi, jonka mukaan laaja julkinen sektori on tehokkuustappioista huolimatta tarpeen kansalaisten globalisaation myötä lisääntynyttä tulotasoriskiä tasoittavana tekijänä. Empiirisistä tutkimuksista löytyy ainakin jonkin verran näyttöä globalisaation ja julkisen sektorin positiivisesta yhteydestä, mutta suhde on niin monimutkainen ja sekä globalisaatio, että julkisen sektorin laajuus korreloivat niin monen muun tekijän kanssa, että tulokset vaihtelevat aineistosta, käytetyistä muuttujista ja spesifikaatioista riippuen.
Globalisaatio lisää ihmisten kohtaamaa talouden ulkopuolelta tulevaa riskiä tulotason vaihteluille. Mikäli tämä ulkoa päin tulevan riskin lisääntyminen lisää myös ihmisten kokonaisriskiä, voi riskittömämmän julkisen kulutuksen osuutta lisäämällä saada pienennettyä kansalaisten kokonaisriskiä. Loputtomiin julkista sektoria ei ole kuitenkaan syytä kasvattaa sen aiheuttamien tehokkuustappioiden vuoksi.
Riskiä karttavat ihmiset ovat valmiita luopumaan osasta palkkaansa saadakseen vastineeksi vakuutuksen tulotasonsa säilymisestä mahdollisimman korkeana myös tulevaisuudessa. Työttömyysetuudet ovat yksi keino tällaisen sosiaalivakuutuksen järjestämiseen, mutta myös palkkaeroja pienentämällä saadaan aikaan samankaltainen sosiaalivakuutus. Jos riski työmarkkinoilla huonoon asemaan joutumisesta realisoituu, on menetys sitä pienempi, mitä pienempiä ovat palkkaerot. Palkkaeroja on joissain maissa pienennetty valtiolähtöisesti, mutta usein palkkaneuvotteluissa merkittävää roolia näyttelevät erilaiset liitot ja keskusjärjestöt, jotka edustavat suurta joukkoa työntekijöitä tai työnantajia. Myös työntekijäliitoille voi olla optimaalista ajaa tasa-arvoista palkkarakennetta kokonaispalkkasumman kustannuksella, mikäli liiton jäsenillä on epävarmuutta tulevasta sijoittumisestaan palkkajakaumassa.
Globalisaatio voi aiheuttaa työmarkkinainstituutioiden kustannusten kasvua, mutta samaan aikaan myös instituutioiden tarjoaman sosiaalivakuutuksen hyödyt kasvavat. Empiirisesti selvitettäväksi jää kumpi vaikutus on suurempi. Aihetta on tutkittu vähän, mutta empiiriset tulokset viittaavat ennemminkin sosiaalivakuutuksen hyötyjen lisääntymisen olevan merkittävämpää, kuin kustannusten kasvun.
Globalisaatio lisää ihmisten kohtaamaa talouden ulkopuolelta tulevaa riskiä tulotason vaihteluille. Mikäli tämä ulkoa päin tulevan riskin lisääntyminen lisää myös ihmisten kokonaisriskiä, voi riskittömämmän julkisen kulutuksen osuutta lisäämällä saada pienennettyä kansalaisten kokonaisriskiä. Loputtomiin julkista sektoria ei ole kuitenkaan syytä kasvattaa sen aiheuttamien tehokkuustappioiden vuoksi.
Riskiä karttavat ihmiset ovat valmiita luopumaan osasta palkkaansa saadakseen vastineeksi vakuutuksen tulotasonsa säilymisestä mahdollisimman korkeana myös tulevaisuudessa. Työttömyysetuudet ovat yksi keino tällaisen sosiaalivakuutuksen järjestämiseen, mutta myös palkkaeroja pienentämällä saadaan aikaan samankaltainen sosiaalivakuutus. Jos riski työmarkkinoilla huonoon asemaan joutumisesta realisoituu, on menetys sitä pienempi, mitä pienempiä ovat palkkaerot. Palkkaeroja on joissain maissa pienennetty valtiolähtöisesti, mutta usein palkkaneuvotteluissa merkittävää roolia näyttelevät erilaiset liitot ja keskusjärjestöt, jotka edustavat suurta joukkoa työntekijöitä tai työnantajia. Myös työntekijäliitoille voi olla optimaalista ajaa tasa-arvoista palkkarakennetta kokonaispalkkasumman kustannuksella, mikäli liiton jäsenillä on epävarmuutta tulevasta sijoittumisestaan palkkajakaumassa.
Globalisaatio voi aiheuttaa työmarkkinainstituutioiden kustannusten kasvua, mutta samaan aikaan myös instituutioiden tarjoaman sosiaalivakuutuksen hyödyt kasvavat. Empiirisesti selvitettäväksi jää kumpi vaikutus on suurempi. Aihetta on tutkittu vähän, mutta empiiriset tulokset viittaavat ennemminkin sosiaalivakuutuksen hyötyjen lisääntymisen olevan merkittävämpää, kuin kustannusten kasvun.