Kestokriisipuuroa. Syyrian kansannousun ja sisällissodan ensimmäinen vuosi Helsingin Sanomissa
Skyttä, Valtteri (2014)
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121741
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121741
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat Syyriassa maaliskuussa 2011 alkaneesta kansannoususta ja sitä seuranneesta sisällissodasta kirjoitetut sanomalehtiuutiset. Aineistona ovat Helsingin Sanomien Syyrian tapahtumista kertovat lehtijutut. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, miten Helsingin Sanomien kaltainen konventionaalinen uutismedia uutisoi Syyrian kriisin kaltaisesta kestouutisesta.
Tutkimusjaksona on Syyrian kriisin ensimmäinen vuosi aikavälillä 1.3.2011-1.4.2012. Tarkemmin tutkimusaineisto koostuu seitsemästä otantakuukaudesta: 1.3-1.4.2011, 1.5.-1.6.2011, 1.7.- 1.8.2011, 1.9.-1.10.2011, 1.11.-1.12.2011, 1.1.-1.2.2012 ja 1.3.-1.4.2012. Aineistoon kuuluu yhteensä 171 lehtijuttua. Analyysin kohteena olleet jutut on tallennettu Helsingin Sanomien digitaalisista näköisversioista syksyllä 2013. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on ollut määrällinen sisällön erittely.
Syyrian kriisin ensimmäisen vuoden uutisoinnista erottui otantajaksojen perusteella kolme erilaista vaihetta: kriisin esittely maalis-toukokuussa 2011, kriisin vakiintuminen kestouutiseksi heinä-marraskuussa 2011 ja kestouutiseksi muuttuneen kriisin uusi tiivistymispiste tammi-maaliskuussa 2012. Tuloksena on, että juttumäärät, kuvien määrät, juttutyypit ja juttujen uutisjatkumo muuttuvat ajallisesti saman kaavan mukaan. Syyrian kriisin alussa aiheesta kerrotaan monella erilaisella juttutyypillä tapahtumia analysoiden ja taustoittaen. Juttuja on paljon ja ne on myös kuvitettu. Kriisin vakiintuessa kestouutiseksi juttujen ja kuvien määrät putoavat, erilaisten juttutyyppien määrä vähenee ja jutut ovat lähinnä lyhyesti taustoitettuja uusia uutisia. Syyrian kriisin kärjistyessä jälleen alkuvuodesta 2012 juttujen ja kuvien määrä nousee ja juttutyyppivalikoima muuttuu monipuolisemmaksi. Jutut ovat laajemmin taustoitettuja, mutta eivät yhtä kirjavia kuin kriisin alussa vuotta aikaisemmin.
Syyrian kriisistä kertovissa lehtijutuissa näkyvät arabikevään digitaalisen mediaympäristön vaikutukset. Helsingin Sanomat käyttää juttujen ja kuvien lähteinä myös sosiaalisen median kautta levitettyä materiaalia. Syyrialaisten kansalaisjournalistien ottamien kuvien ja lähettämien tietojen tarkistaminen ulkoistetaan kuitenkin kansainvälisille uutistoimistoille AP:lle, Reutersille ja AFP:lle. Ne ovat Syyria-juttujen tärkeimpiä lähteitä. Tietolähteiden moninaistumisesta huolimatta juttujen auktoriteetteina pääsevät eniten ääneen maailmanpolitiikan toimijat ja kansainväliset avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt. Syyrialaissiviilien ääni ja tarinat jäävät vähälle palstatilalle. Tutkimustulosten perusteella sanomalehden kaltaisen konventionaalisen uutismedian on nykyisessä digitaalisen tiedonvälityksen maailmassa pysähdyttävä entistä herkemmin miettimään uutisoimismallejaan, kun jokin kriisi alkaa muuttua kestouutiseksi. Näin on etenkin, jos on kysymys ulkomaanuutisesta.
Tutkimusjaksona on Syyrian kriisin ensimmäinen vuosi aikavälillä 1.3.2011-1.4.2012. Tarkemmin tutkimusaineisto koostuu seitsemästä otantakuukaudesta: 1.3-1.4.2011, 1.5.-1.6.2011, 1.7.- 1.8.2011, 1.9.-1.10.2011, 1.11.-1.12.2011, 1.1.-1.2.2012 ja 1.3.-1.4.2012. Aineistoon kuuluu yhteensä 171 lehtijuttua. Analyysin kohteena olleet jutut on tallennettu Helsingin Sanomien digitaalisista näköisversioista syksyllä 2013. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on ollut määrällinen sisällön erittely.
Syyrian kriisin ensimmäisen vuoden uutisoinnista erottui otantajaksojen perusteella kolme erilaista vaihetta: kriisin esittely maalis-toukokuussa 2011, kriisin vakiintuminen kestouutiseksi heinä-marraskuussa 2011 ja kestouutiseksi muuttuneen kriisin uusi tiivistymispiste tammi-maaliskuussa 2012. Tuloksena on, että juttumäärät, kuvien määrät, juttutyypit ja juttujen uutisjatkumo muuttuvat ajallisesti saman kaavan mukaan. Syyrian kriisin alussa aiheesta kerrotaan monella erilaisella juttutyypillä tapahtumia analysoiden ja taustoittaen. Juttuja on paljon ja ne on myös kuvitettu. Kriisin vakiintuessa kestouutiseksi juttujen ja kuvien määrät putoavat, erilaisten juttutyyppien määrä vähenee ja jutut ovat lähinnä lyhyesti taustoitettuja uusia uutisia. Syyrian kriisin kärjistyessä jälleen alkuvuodesta 2012 juttujen ja kuvien määrä nousee ja juttutyyppivalikoima muuttuu monipuolisemmaksi. Jutut ovat laajemmin taustoitettuja, mutta eivät yhtä kirjavia kuin kriisin alussa vuotta aikaisemmin.
Syyrian kriisistä kertovissa lehtijutuissa näkyvät arabikevään digitaalisen mediaympäristön vaikutukset. Helsingin Sanomat käyttää juttujen ja kuvien lähteinä myös sosiaalisen median kautta levitettyä materiaalia. Syyrialaisten kansalaisjournalistien ottamien kuvien ja lähettämien tietojen tarkistaminen ulkoistetaan kuitenkin kansainvälisille uutistoimistoille AP:lle, Reutersille ja AFP:lle. Ne ovat Syyria-juttujen tärkeimpiä lähteitä. Tietolähteiden moninaistumisesta huolimatta juttujen auktoriteetteina pääsevät eniten ääneen maailmanpolitiikan toimijat ja kansainväliset avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt. Syyrialaissiviilien ääni ja tarinat jäävät vähälle palstatilalle. Tutkimustulosten perusteella sanomalehden kaltaisen konventionaalisen uutismedian on nykyisessä digitaalisen tiedonvälityksen maailmassa pysähdyttävä entistä herkemmin miettimään uutisoimismallejaan, kun jokin kriisi alkaa muuttua kestouutiseksi. Näin on etenkin, jos on kysymys ulkomaanuutisesta.