Suhteellisuusperiaate välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käytössä
Eklund, Juha (2014)
2014
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121735
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121735
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan välillisten hallinnollisten pakkokeinojen eli uhkasakon, teettämisuhan ja keskeyttämisuhan asettamista ja määrittelyä suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta. Pyrkimyksenä
on määritellä millä tavoin suhteellisuusperiaate tulee ottaa huomioon välillisten hallinnollisten pakkokeinojen valinnassa, asettamisessa ja niiden ominaisuuksien määrittelyssä. Välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä koskevassa lainsäädännössä on jätetty viranomaiselle laajalti harkintavaltaa erilaisin joustavin normein, joten hallinnon oikeusperiaatteiden kuten suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaminen on hallintopakkomenettelyssä olennaista.
Tutkimusmetodi on lainopillinen. Yleinen menettelylaki välillisien hallinnollisten pakkokeinojen käytössä on uhkasakkolaki (1113/1990). Uhkasakkolaissa ei kuitenkaan anneta viranomaiselle toimivaltaa välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön, vaan toimivalta määräytyy aina erityislain perusteella. Näitä erityislakeja on hyvin laajasti eri hallinnonaloilla. Tutkielmaa varten on kerätty lista erityislakeja, joita tarkastellaan niiden antaman toimivallan osalta. Uhkasakkolain ja erityislakien lisäksi tarkastelussa on hallintolain (434/2003) ja hallintolainkäyttölain (586/1996) hallintopakkomenettelyyn soveltuvat säännökset.
Tutkielmassa tarkastellaan ensin yleistä menettelyä hallinnollisten pakkokeinojen käytössä. Sen jälkeen siirrytään tarkastelemaan viranomaisen harkintavallan laajuutta ja sen rajoja, ja suhteellisuusperiaatetta harkintavallan rajoittajana. Tämän jälkeen käsitellään suhteellisuusperiaatteen ilmenemistä erityislakien hallinnollisten pakkokeinojen asettamiseen toimivallan antavissa säännöksissä, ja lopuksi tarkastellaan miten suhteellisuusperiaate ilmenee hallinnollisten pakkokeinojen valinnassa ja ominaisuuksien määrittelyssä.
on määritellä millä tavoin suhteellisuusperiaate tulee ottaa huomioon välillisten hallinnollisten pakkokeinojen valinnassa, asettamisessa ja niiden ominaisuuksien määrittelyssä. Välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä koskevassa lainsäädännössä on jätetty viranomaiselle laajalti harkintavaltaa erilaisin joustavin normein, joten hallinnon oikeusperiaatteiden kuten suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaminen on hallintopakkomenettelyssä olennaista.
Tutkimusmetodi on lainopillinen. Yleinen menettelylaki välillisien hallinnollisten pakkokeinojen käytössä on uhkasakkolaki (1113/1990). Uhkasakkolaissa ei kuitenkaan anneta viranomaiselle toimivaltaa välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön, vaan toimivalta määräytyy aina erityislain perusteella. Näitä erityislakeja on hyvin laajasti eri hallinnonaloilla. Tutkielmaa varten on kerätty lista erityislakeja, joita tarkastellaan niiden antaman toimivallan osalta. Uhkasakkolain ja erityislakien lisäksi tarkastelussa on hallintolain (434/2003) ja hallintolainkäyttölain (586/1996) hallintopakkomenettelyyn soveltuvat säännökset.
Tutkielmassa tarkastellaan ensin yleistä menettelyä hallinnollisten pakkokeinojen käytössä. Sen jälkeen siirrytään tarkastelemaan viranomaisen harkintavallan laajuutta ja sen rajoja, ja suhteellisuusperiaatetta harkintavallan rajoittajana. Tämän jälkeen käsitellään suhteellisuusperiaatteen ilmenemistä erityislakien hallinnollisten pakkokeinojen asettamiseen toimivallan antavissa säännöksissä, ja lopuksi tarkastellaan miten suhteellisuusperiaate ilmenee hallinnollisten pakkokeinojen valinnassa ja ominaisuuksien määrittelyssä.