Collective Memory in a Post-Apocalyptic World: Reading Alden Bell's The Reapers Are the Angels

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Alden Bellin romaania The Reapers Are the Angels (2010) kollektiivisen muistin näkökulmasta. Bellin romaani sijoittuu zombiruton kurittamiin Yhdysvaltain etelävaltioihin ja se on luonteeltaan post-apokalyptinen, eli kuvaa elämää maailmanlopun jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki yhteiskunnalliset rakenteet ovat romaanin maailmassa romahtaneet ja harvat selviytyjät elävät enimmäkseen pienissä yhteisöissä tai yksinäisinä vaeltajina: ihmisten elämästä on tullut hyvin eristäytynyttä ja monet sosiaaliset sidokset ovat kadonneet. Kollektiivinen muisti on kuitenkin riippuvainen näistä sidoksista, ja juuri siksi se nouseekin mielenkiintoni keskiöön tässä tutkielmassa.

Teorianäkökulmakseni olen valinnut Maurice Halbwachsin ajatukset kollektiivisesta muistista ja sen sosiaalisista viitekehyksistä: hänen mukaansa yksilö ei oikeastaan edes kykene muistamaan ilman ryhmän tukea. Halbwachsin teoria on jo melko vanha, mutta vaikutusvaltaisuutensa takia siihen viitataan edelleen aina kollektiivisesta muistista puhuttaessa. Otan huomioon myös uudempia kollektiiviseen muistiin liittyviä kehityssuuntia, kuten Jan Assmanin kulttuurisen muistin. Lisäksi teorialuvussa esittelen identiteetin ja trauman käsitteet muistin näkökulmasta, koska ne mahdollistavat romaanin päähenkilön, Templen, maailmankuvan ja persoonan ymmärtämisen ja analysoinnin. Templen muistot erityisesti hänen pikkuveljestään Malcolmista muodostavat tärkeän rinnakkaistarinan romaanissa.

Templen ohella keskityn analyysissäni yleisemmin romaanissa kuvattuun maailmaan ja siinä näkyviin jälkiin menneisyydestä. Varsinkin zombit näyttäytyvät olentoina, jotka muistattavat ihmisiä sekä menneisyydestä että nykytilanteesta, ja niillä jopa vihjaillaan itselläänkin olevan kyky muistaa jotakin. Vaikka yhteiskuntaa ei Bellin romaanissa enää käytännössä ole olemassa, elää sen maailmassa silti perheitä, jotka vievät sukupolvien välistä kollektiivista muistia eteenpäin: annan tutkielmassani kaksi esimerkkiä tällaisista perheistä, joilla on hyvin erilaiset tavat selvitä maailmanlopun haasteista. Kuitenkin väitän, että muistaminen on vahvasti läsnä molempien ryhmien elämässä, kuten se on koko romaanissa yleensäkin. Maailmanloppu on koetellut ja muuttanut kollektiivista muistia, mutta kokonaan kadonnut se ei ole.