A corpus-based study of the complementation patterns of the verb rejoice from the 18th century to the present day
Pesonen, Laura (2014)
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406101719
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406101719
Tiivistelmä
Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee englannin kielen verbin rejoice ja sen taivutettujen muotojen rejoiced, rejoicing sekä rejoices komplementaatiota 1700-luvun alusta nykypäivään. Tutkimukseni tavoitteena on antaa kattava selvitys kyseisen verbin valitsemista komplementeista, sekä kartoittaa muutoksia, jotka ovat tapahtuneet verbin rejoice komplementaatiossa vuosien saatossa.
Tutkimukseni aineistona käytän korpusesimerkkejä kahdesta eri korpuksesta: The Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), ja The British National Corpus (BNC). CLMET koostuu pääasiassa kaunokirjallisista teoksista, ja tutkimuksessani käytän korpuksen kaikkia osia, jotka yhdessä kattavat ajanjakson 1710-1920: CLMET 1(1710-1780), CLMET 2 (1780-1850), sekä CLMET 3 (1850-1920). Osista 1 ja 3 käytän korpuksen laajennettua versiota The Corpus of Late Modern English Texts Extended Version (CLMETEV). BNC sisältää monia eri tekstilajeja, ja ajallisesti se sijoittuu vuosiin 1960-1993. Näiden kahden korpusten vertailun mahdollistamiseksi BNC rajattiin kaunokirjallisuuteen (imaginative prose). Tämän lisäksi vertailen keskenään BNC:n tekstityyppejä formaalit asiatekstit (world affairs) sekä uskonnolliset tekstit (belief and thought) tuodakseni esiin komplementaatioeroja eri tekstilajien välillä. Asiatekstit ovat vuosilta 1975-1993.
Tutkielmani ensimmäisessä osassa tarkastelen komplementaation kannalta keskeisiä teorioita ja korpuslingvistiikkaa, sekä perustelen korpusmateriaalin käyttöä tutkimusaineistona. Lisäksi tutkin sanakirjojen ja kielioppiteosten avulla, millaista tietoa verbistä rejoice on ennestään saatavilla. Tutkielman analyysiosassa kartoitan korpusesimerkkien avulla verbin kanssa käytettyjä komplementteja, sekä tutkin niissä tapahtuneita kronologisia muutoksia vuodesta 1710 nykypäivään.
Aineistosta selviää, että yleisin komplementti verbille rejoice on in+NP vuodesta 1710 nykypäivään, mutta verbin käyttö ilman komplementtia on myös erittäin yleistä. Huomionarvoista on myös se, että rejoice on suosituimmillaan vuosina 1710-1850, jonka jälkeen sen käyttö vähenee merkittävästi nykypäivään asti. Nykyenglannissa se esiintyy eniten uskonnollisissa konteksteissa. Korpusesimerkkien mukaan verbin yleisin merkitys on olla mielissään.
Tutkimukseni aineistona käytän korpusesimerkkejä kahdesta eri korpuksesta: The Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), ja The British National Corpus (BNC). CLMET koostuu pääasiassa kaunokirjallisista teoksista, ja tutkimuksessani käytän korpuksen kaikkia osia, jotka yhdessä kattavat ajanjakson 1710-1920: CLMET 1(1710-1780), CLMET 2 (1780-1850), sekä CLMET 3 (1850-1920). Osista 1 ja 3 käytän korpuksen laajennettua versiota The Corpus of Late Modern English Texts Extended Version (CLMETEV). BNC sisältää monia eri tekstilajeja, ja ajallisesti se sijoittuu vuosiin 1960-1993. Näiden kahden korpusten vertailun mahdollistamiseksi BNC rajattiin kaunokirjallisuuteen (imaginative prose). Tämän lisäksi vertailen keskenään BNC:n tekstityyppejä formaalit asiatekstit (world affairs) sekä uskonnolliset tekstit (belief and thought) tuodakseni esiin komplementaatioeroja eri tekstilajien välillä. Asiatekstit ovat vuosilta 1975-1993.
Tutkielmani ensimmäisessä osassa tarkastelen komplementaation kannalta keskeisiä teorioita ja korpuslingvistiikkaa, sekä perustelen korpusmateriaalin käyttöä tutkimusaineistona. Lisäksi tutkin sanakirjojen ja kielioppiteosten avulla, millaista tietoa verbistä rejoice on ennestään saatavilla. Tutkielman analyysiosassa kartoitan korpusesimerkkien avulla verbin kanssa käytettyjä komplementteja, sekä tutkin niissä tapahtuneita kronologisia muutoksia vuodesta 1710 nykypäivään.
Aineistosta selviää, että yleisin komplementti verbille rejoice on in+NP vuodesta 1710 nykypäivään, mutta verbin käyttö ilman komplementtia on myös erittäin yleistä. Huomionarvoista on myös se, että rejoice on suosituimmillaan vuosina 1710-1850, jonka jälkeen sen käyttö vähenee merkittävästi nykypäivään asti. Nykyenglannissa se esiintyy eniten uskonnollisissa konteksteissa. Korpusesimerkkien mukaan verbin yleisin merkitys on olla mielissään.