Propagandan ja todellisuuden etulinjat : Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial tiedonvälittäjänä Euroopan Unioniin toisen Tšetšenian sodan tšetšenisaatioprosessin viimeisessä vaiheessa vuosina 2006–2009
Repo, Kia-Riikka (2014)
Repo, Kia-Riikka
2014
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406101713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406101713
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmani käsittelee venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin englanninkielistä raportointityötä toisen Tšetšenian sodan tšetšenisaatioprosessin niin sanotun viimeisen vaiheen aikana vuosina 2006–2009. Tšetšenisaatioprosessilla tarkoitetaan presidentti Vladimir Putinin toisen Tšetšenian sodan aikana vuonna 2000 tai 2003, riippuen tiedonlähteestä, aloittamaa poliittista tasavallan yhteiskunnallisen tilanteen vakautus- ja normalisointiprosessia, jonka oli tarkoitus asettaa Tšetšenian johtoon Venäjän federaation keskusvallalle lojaaleja ryhmiä. Prosessi perustuu Vladimir Putinin strategiaan tšetšenisaation kolmesta vaiheesta, joista niin sanottu viimeinen vaihe aloitti Tšetšenian nykyisen istuvan presidentin Ramzan Kadyrovin valtaregiimin.
Aikarajaukseni alkaa vuodesta 2006, jolloin Kadyrov nousi Tšetšenian pääministeriksi. Vastaavasti rajaukseni päättyy vuoteen 2009, sillä tuolloin Venäjä päätti aseellisen terrorismin vastaisen operaationsa Tšetšeniassa ja siten toisen Tšetšenian sodan. Memorialin englanninkielinen raportointi on järjestön oman ilmoituksen mukaan suunnattu Euroopassa ensisijaisesti Euroopan unionin toimielimille, mihin tutkimukseni näkökulma perustuu.
Tutkimuskysymykseni mukaisesti tarkastelen kuinka venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin tiedotukselliselle toiminnalleen määrittämät tavoitteet toteutuvat Euroopan unionin toimielimiin suunnatussa toisen Tšetšenian sodan tšetšenisaatioprosessin viimeistä vaihetta käsittelevässä englanninkielisessä raportoinnissa vuosina 2006–2009. Nämä tavoitteet ovat järjestön oman ilmoituksen mukaan demokratiaan perustuvan lainmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, totalitarismin vastustaminen, totuuden paljastaminen koskien valtion harjoittamia laittomia metodeja ja niiden seurauksia, ihmisoikeussopimuksiin perustuvien ihmisoikeusstandardien toteutumisen valvominen sekä vapaan, tasa-arvoisen ja puolueettoman tiedonsaannin edistäminen. Alakysymyksenä tarkastelen tutkimuskirjallisuudessa kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen toimintaan liitettyjen ominaisten vaikutuskeinojen; syyllisten nimeämisen, vastakohtaistamisen ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksen, esiintymistä raportoinnissa.
Hypoteesini on, että Memorial noudattaa tiedotuksessaan toiminnalleen määrittelemiä tavoitteita lukuun ottamatta vapaan tiedonvälityksen tavoitetta. Oletus perustuu siihen, että mikäli Memorial noudattaa tiedotuksessaan ihmisoikeustoimijoille ominaisia vaikutuskeinoja, sen välittämä tieto ei voi olla vapaata eli tasapuolisuuteen ja puolueettomuuteen pyrkivää.
Alkuperäislähteinäni käytän Memorialin vuosina 2006–2009 julkaistuja Tšetšenian ihmisoikeustilannetta käsitteleviä englanninkielisiä raportteja. Tutkimusmetodini on lähdeaineiston laadullinen sisällönanalyysi. Tutkin Memorialin toiminnalleen määrittelemien tavoitteiden toteutumista järjestön Tšetšeniaa käsittelevien raporttien välittämää tietoa analysoimalla. Tiedon kontekstoin Euroopan unionin reaktioihin koskien Tšetšenian konfliktin kehitystä sekä
tutkimuskirjallisuuden välittämään tietoon Tšetšenian vuosien 2006–2009 tapahtumista verrattuna Memorialin raportoinnin sisältöön.
Aineiston sisällönanalyysin perusteella tutkimushypoteesini toteutui. Memorial sekä perustaa toimintansa länsimaisille individualistisille ihmisoikeuksille että noudattaa tiedotuksessaan kaikkia muita toiminnalleen määrittelemiään tavoitteita paitsi vapaata eli tasa-arvoista ja puolueetonta tiedotusta. Tämä johtuu siitä, että Memorial käyttää raportoinnissaan individualistisia ihmisoikeuksia noudattaville ihmisoikeustoimijoille ominaisia vaikutuskeinoja. Näistä keinoista erityisesti vastakohtaistaminen ja syyllisten nimeäminen eivät edistä vapaan tiedon tavoitetta. Huomionarvoista on, että kritisoidessaan Venäjän virallista tiedotusta Memorial syyllistyy itse juuri niihin ongelmiin, joista se syyllistää Venäjän tiedotusta. Vaikka totuuden paljastajaksi profiloituva Memorial esiintyy tiedotuksessaan federaatiota luotettavampana toimijana, järjestön raportointi on ihmisoikeustoimijoille ominaisten vaikutuskeinojen käytön vuoksi virallisen tiedotuksen tavoin värittynyttä, puolueellista ja epätasa-arvoista. Memorial itse puhuu propagandan ja todellisuuden etulinjoista viitaten Venäjän viralliseen tiedotukseen propagandana ja omaan raportointiinsa todellisuutena – tutkimustulosteni valossa harhaanjohtavasti.
Tšetšenisaatioprosessia toisen Tšetšenian sodan rauhanomaisena ratkaisuna pitänyt Euroopan unionin reagoi Memorialin raportointiin 2000-luvun lopulla tunnustustaen sekä järjestön ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden puolustamiseksi tehdyn työn että tiedostaen Venäjän ja erityisesti Pohjois-Kaukasian vaikeutuneet kansalaisvaikuttamisen olosuhteet. Memorialin näkökulmasta Venäjä ja EU edustavat erilaista toimijuutta, sillä toiselle Memorial esittää kritiikkiä ja toimintasuosituksia, toista Memorial pyytää apuun konfliktin ratkaisemiseksi ja ihmisoikeusrikosten lopettamiseksi.
Aikarajaukseni alkaa vuodesta 2006, jolloin Kadyrov nousi Tšetšenian pääministeriksi. Vastaavasti rajaukseni päättyy vuoteen 2009, sillä tuolloin Venäjä päätti aseellisen terrorismin vastaisen operaationsa Tšetšeniassa ja siten toisen Tšetšenian sodan. Memorialin englanninkielinen raportointi on järjestön oman ilmoituksen mukaan suunnattu Euroopassa ensisijaisesti Euroopan unionin toimielimille, mihin tutkimukseni näkökulma perustuu.
Tutkimuskysymykseni mukaisesti tarkastelen kuinka venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin tiedotukselliselle toiminnalleen määrittämät tavoitteet toteutuvat Euroopan unionin toimielimiin suunnatussa toisen Tšetšenian sodan tšetšenisaatioprosessin viimeistä vaihetta käsittelevässä englanninkielisessä raportoinnissa vuosina 2006–2009. Nämä tavoitteet ovat järjestön oman ilmoituksen mukaan demokratiaan perustuvan lainmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, totalitarismin vastustaminen, totuuden paljastaminen koskien valtion harjoittamia laittomia metodeja ja niiden seurauksia, ihmisoikeussopimuksiin perustuvien ihmisoikeusstandardien toteutumisen valvominen sekä vapaan, tasa-arvoisen ja puolueettoman tiedonsaannin edistäminen. Alakysymyksenä tarkastelen tutkimuskirjallisuudessa kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen toimintaan liitettyjen ominaisten vaikutuskeinojen; syyllisten nimeämisen, vastakohtaistamisen ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksen, esiintymistä raportoinnissa.
Hypoteesini on, että Memorial noudattaa tiedotuksessaan toiminnalleen määrittelemiä tavoitteita lukuun ottamatta vapaan tiedonvälityksen tavoitetta. Oletus perustuu siihen, että mikäli Memorial noudattaa tiedotuksessaan ihmisoikeustoimijoille ominaisia vaikutuskeinoja, sen välittämä tieto ei voi olla vapaata eli tasapuolisuuteen ja puolueettomuuteen pyrkivää.
Alkuperäislähteinäni käytän Memorialin vuosina 2006–2009 julkaistuja Tšetšenian ihmisoikeustilannetta käsitteleviä englanninkielisiä raportteja. Tutkimusmetodini on lähdeaineiston laadullinen sisällönanalyysi. Tutkin Memorialin toiminnalleen määrittelemien tavoitteiden toteutumista järjestön Tšetšeniaa käsittelevien raporttien välittämää tietoa analysoimalla. Tiedon kontekstoin Euroopan unionin reaktioihin koskien Tšetšenian konfliktin kehitystä sekä
tutkimuskirjallisuuden välittämään tietoon Tšetšenian vuosien 2006–2009 tapahtumista verrattuna Memorialin raportoinnin sisältöön.
Aineiston sisällönanalyysin perusteella tutkimushypoteesini toteutui. Memorial sekä perustaa toimintansa länsimaisille individualistisille ihmisoikeuksille että noudattaa tiedotuksessaan kaikkia muita toiminnalleen määrittelemiään tavoitteita paitsi vapaata eli tasa-arvoista ja puolueetonta tiedotusta. Tämä johtuu siitä, että Memorial käyttää raportoinnissaan individualistisia ihmisoikeuksia noudattaville ihmisoikeustoimijoille ominaisia vaikutuskeinoja. Näistä keinoista erityisesti vastakohtaistaminen ja syyllisten nimeäminen eivät edistä vapaan tiedon tavoitetta. Huomionarvoista on, että kritisoidessaan Venäjän virallista tiedotusta Memorial syyllistyy itse juuri niihin ongelmiin, joista se syyllistää Venäjän tiedotusta. Vaikka totuuden paljastajaksi profiloituva Memorial esiintyy tiedotuksessaan federaatiota luotettavampana toimijana, järjestön raportointi on ihmisoikeustoimijoille ominaisten vaikutuskeinojen käytön vuoksi virallisen tiedotuksen tavoin värittynyttä, puolueellista ja epätasa-arvoista. Memorial itse puhuu propagandan ja todellisuuden etulinjoista viitaten Venäjän viralliseen tiedotukseen propagandana ja omaan raportointiinsa todellisuutena – tutkimustulosteni valossa harhaanjohtavasti.
Tšetšenisaatioprosessia toisen Tšetšenian sodan rauhanomaisena ratkaisuna pitänyt Euroopan unionin reagoi Memorialin raportointiin 2000-luvun lopulla tunnustustaen sekä järjestön ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden puolustamiseksi tehdyn työn että tiedostaen Venäjän ja erityisesti Pohjois-Kaukasian vaikeutuneet kansalaisvaikuttamisen olosuhteet. Memorialin näkökulmasta Venäjä ja EU edustavat erilaista toimijuutta, sillä toiselle Memorial esittää kritiikkiä ja toimintasuosituksia, toista Memorial pyytää apuun konfliktin ratkaisemiseksi ja ihmisoikeusrikosten lopettamiseksi.