Sekularisoidun Resakralisaatio - narratiiveja kirkon ja valtion suhteesta Venäjällä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin narratiiveja, jotka käsittelevät Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtion suhdetta. Tarkastelen, miten länsimainen julkinen ja informaation jakamiseen pyrkivä tarinankerronta käsitteli Venäjän uskonnollis-poliittisia tapahtumia, kiinnittäen juonen lisäksi erityistä huomiota narratiivien kulttuuriseen ja normatiiviseen syvätasoon. Valitsemani teorian avulla pyrin tulkitsemaan narratiivien ydinkertomuksia tavalla, joka mahdollistaa kriittisen tarkastelun sekä kertojasta että kerronnan kohteesta ja näiden välisestä suhteesta liittyen uskonnollisten ja poliittisten toimijoiden päämääriin ja pyrkimyksiin, Venäjän sisäiseen uskonnollispoliittiseen tilanteeseen sekä lännen omaan kompleksiseen käsitykseen sekulaarin ja uskonnollisen rajoista.

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisen politiikan niin sanotun uskonnollisen käänteen kautta kehitettyä uskontoon liittyvää teoriaa, joka on saanut vaikutteita muun muassa sosiologian ja antropologian aloilta. Varsinaisen teoreettisen ytimen muodostaa Elizabeth Shakman Hurdin länsimaisten sekularismitraditioiden teoria, jota käytän aineistoa analysoidessani. Aineiston narratiivit ovat vuodelta 2012, jolloin länsimaisessa mediassa kirjoitettiin laajasti Pussy Riot – performanssista ja sen taustoittamiseksi valtion strategisesta vetoamisesta ortodoksiseen kirkkoon, kirkon kasvaneesta vaikutusvallasta, uudelleen heränneestä uskonnollisuudesta kansan keskuudessa ja fundamentalistisina pidettyjen toimijoiden näkyvyydestä.

Työn metodina hyödynnän narratiivien analyysia aineiston jäsentäjänä muodostaessani aineistosta ydinkertomuksia. Analyysin tulokset paljastivat näkemyseron länsimaisen julkisen tarinankerronnan ja aiemman tutkimuskirjallisuuden välillä. Aineiston ydinkertomusten keskeisissä teemoissa uskonnollinen tekijä ymmärrettiin hyvin perinteisesti instrumentalistisena, sen välineluonteen korostuessa, jolloin uskonto linkittyi ensisijaisesti rationaalisuuteen ja valtaan. Toiseksi se esiintyi myös essentialistisena, jolloin uskonnon olemus oli sidoksissa uhkaan, vaaroihin ja rajanvetoihin, yhdistyen muun muassa fundamentalismiin, Venäjän uskonnolliseen historiaan ja erinäisiin uskonnollishenkisiin taisteluihin. Laisistisen ja juutalaiskristillisen sekularismitradition voidaan molempien havaita rakentavan narratiivien kulttuurista ja normatiivista syvätasoa, joka kertoo uskonnon oikeasta paikasta yhteiskunnassa, toimijoiden motiiveista ja päämääristä ja valtion kehityksestä suhteessa muun muassa demokratiaan ja modernisaatioon. Venäjän ja lännen eroa rakensi ensisijaisesti ymmärrys institutionalisoidusta sekularismista ja samuutta ajatus toimijoiden sekularisoitumisesta.