Oikean aivopuoliskon infarktipotilaiden visuaalisen neglectin spontaani kuntoutuminen kuuden kuukauden seurannassa
Levón, Ella (2014)
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061648
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061648
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöt ovat maailman toiseksi yleisin kuolinsyy, ja joka kuudes sairastuu niihin elinaikanaan. Aivoverenkiertohäiriöistä 80 % on infarkteja eli iskemian aiheuttamia pysyviä aivokudoskuolioita. Neglect on yksi yleisimmistä oikean aivopuoliskon infarktin jälkeisistä kognitiivisista oireista. Se on tarkkaavuuden suuntaamisen häiriö, joka ilmenee yleensä vasemman puolen huomiotta jäämisenä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuntoutuuko oikean aivopuoliskon infarktipotilaiden visuaalinen neglect spontaanisti kuuden kuukauden seuranta-aikana. Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin neglect-potilaiden, ei-neglect-potilaiden ja terveiden koehenkilöiden suoriutumista etsimistehtävissä ja tarkasteltiin, muuttuuko neglect-potilaiden vasemmanpuoleinen tarkkaamattomuus yleiseksi tarkkaamattomuudeksi.
Tutkimukseen osallistui 42 ensimmäiseen oikean aivopuoliskon infarktiin sairastunutta potilasta ja 33 tervettä verrokkia. Potilaille tehtiin laaja neuropsykologinen tutkimus sekä akuuttivaiheessa viikon sisällä sairastumisesta että kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen. Neglect-oireita arvioitiin Behavioural Inattention Testin (BIT) kuudella perinteisellä osatestillä. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, esiintyikö heillä akuuttivaiheessa neglectiä vai ei. Neglect-oireiden lateraalisuutta tarkasteltiin etsimistehtävien poisjättöjen sijainnin avulla. Poisjättöjen sijainti mitattiin CoC-indeksillä, joka ilmaisee, missä tutkittavan huomiokyvyn keskikohta sijaitsee suhteessa tehtävän keskiviivaan.
Akuuttivaiheessa 33,3 %:lla potilaista todettiin visuaalinen neglect. Heistä 72,7 % kuntoutui seuranta-aikana. Neglect-oireet lievenivät myös niillä, joilla neglectiä esiintyi yhä kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen. Neglect-potilaat tekivät akuuttivaiheessa enemmän poisjättöjä kuin ei-neglect-potilaat ja terveet koehenkilöt. Poisjätöt sijaitsivat kaikissa ryhmissä melko tasaisesti keskiviivan molemmilla puolilla, ja neglect-potilaat eivät oletusten vastaisesti eronneet terveistä lateraalisimman suorituksen suhteen. Kuuden kuukauden seurannassa ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Neglect-potilaat tekivät kuuden kuukauden seurannassa vähemmän poisjättöjä kuin akuuttivaiheessa, mutta oireiden lateraalisuudessa ei tapahtunut muutosta.
Tässä tutkimuksessa suurimmalla osalla potilaista neglectiin liittyvät tarkkaavaisuusoireet hävisivät kuudessa kuukaudessa. Neglect-potilailla ei kuitenkaan esiintynyt tyypillistä vasemman puolen huomiotta jäämistä, vaan oireet ilmenivät yleisenä tarkkaamattomuutena. Lateraalisen tarkkaamattomuuden ohella yleiset tarkkaavuuden vaikeudet ovat osa neglectin oirekuvaa, ja niihin tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niin kliinisissä tutkimuksissa kuin potilaiden kuntoutusta suunnitellessa.
Tutkimukseen osallistui 42 ensimmäiseen oikean aivopuoliskon infarktiin sairastunutta potilasta ja 33 tervettä verrokkia. Potilaille tehtiin laaja neuropsykologinen tutkimus sekä akuuttivaiheessa viikon sisällä sairastumisesta että kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen. Neglect-oireita arvioitiin Behavioural Inattention Testin (BIT) kuudella perinteisellä osatestillä. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, esiintyikö heillä akuuttivaiheessa neglectiä vai ei. Neglect-oireiden lateraalisuutta tarkasteltiin etsimistehtävien poisjättöjen sijainnin avulla. Poisjättöjen sijainti mitattiin CoC-indeksillä, joka ilmaisee, missä tutkittavan huomiokyvyn keskikohta sijaitsee suhteessa tehtävän keskiviivaan.
Akuuttivaiheessa 33,3 %:lla potilaista todettiin visuaalinen neglect. Heistä 72,7 % kuntoutui seuranta-aikana. Neglect-oireet lievenivät myös niillä, joilla neglectiä esiintyi yhä kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen. Neglect-potilaat tekivät akuuttivaiheessa enemmän poisjättöjä kuin ei-neglect-potilaat ja terveet koehenkilöt. Poisjätöt sijaitsivat kaikissa ryhmissä melko tasaisesti keskiviivan molemmilla puolilla, ja neglect-potilaat eivät oletusten vastaisesti eronneet terveistä lateraalisimman suorituksen suhteen. Kuuden kuukauden seurannassa ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Neglect-potilaat tekivät kuuden kuukauden seurannassa vähemmän poisjättöjä kuin akuuttivaiheessa, mutta oireiden lateraalisuudessa ei tapahtunut muutosta.
Tässä tutkimuksessa suurimmalla osalla potilaista neglectiin liittyvät tarkkaavaisuusoireet hävisivät kuudessa kuukaudessa. Neglect-potilailla ei kuitenkaan esiintynyt tyypillistä vasemman puolen huomiotta jäämistä, vaan oireet ilmenivät yleisenä tarkkaamattomuutena. Lateraalisen tarkkaamattomuuden ohella yleiset tarkkaavuuden vaikeudet ovat osa neglectin oirekuvaa, ja niihin tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niin kliinisissä tutkimuksissa kuin potilaiden kuntoutusta suunnitellessa.