The English Verb Kill, the Finnish Verb Tappaa and their Equivalents in the Other Language a Corpus-based Contrastive Study
Saarhelo, Mari (2014)
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061643
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan englannin verbiä kill, suomen verbiä tappaa ja niiden vastineita tämän kieliparin sisällä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia vastineita kill ja tappaa saavat ja mitkä seikat vaikuttavat näiden vastineiden valintaan. Tätä varten tarkastellaan verbien erinäisiä syntaktisia ja semanttisia ominaisuuksia sekä tekstityyppejä, joissa ne esiintyvät. Tutkimus sijoittuu kontrastiivisen korpuslingvistiikan kenttään ja korpuspohjainen analyysi muodostaakin keskeisen osan sen sisällöstä.
Materiaaleina tutkimukselle olivat useat suomen- ja englanninkieliset sanakirjat sekä yksi korpus. Korpuksena käytettiin Tampereen yliopistolla kerättyä kaksikielistä käännöskorpusta Tampere Bilingual Corpus of Finnish and English (TamBiC). Kaksikielisten sanakirjojen pohjalta mukaan sanakirjamateriaalin tarkasteluun otettiin myös suomen verbi surmata. Kontrastiivinen analyysi tehtiin käyttäen Robert Ladon mallia. Sanakirjojen avulla tutkittiin verbien kill, tappaa ja surmata saamia merkityksiä ja niiden kieliopillisia ominaisuuksia. Jälkimmäisten määrittelyyn käytettiin Huddlestonin sanaluokkien määrittelyyn käytettävää jaottelua.
Sanakirjatutkimuksen pohjalta tehty kontrastiivinen analyysi osoitti, että yhdenkään tarkastellun verbin käyttöä eivät rajaa ainakaan täysin kirjaimellinen/kuvainnollinen merkitys, se, onko verbi transitiivinen vai intransitiivinen tai se, onko verbin objekti elollinen vai eloton. Tämän pohjalta siirryttiin korpusanalyysiin. Haut TamBiC:stä tuottivat 241 osumaa verbille kill ja 174 osumaa verbille tappaa. Näistä verbillä tappaa oli liian vähän vaihtelua englanninkielisissä vastineissaan, joten tarkempi korpusanalyysi keskittyi vain verbiin kill, jonka tärkeimmiksi vastineiksi löytyivät tappaa (152 osumaa), surmata (34 osumaa), kuolla (18 osumaa), rakenteet, joissa esiintyy sana henki (8 osumaa) ja kaatua (8 osumaa). Muita, harvinaisempia vastineita oli myös useita.
Korpusanalyysissä tarkasteltiin taivutusmuotoja, passiivia, semanttisia objekteja ja subjekteja, semanttisia merkityksiä ja tekstityyppejä. Tämän analyysin tulokset osoittautuivat lähes yhtä ei-sitoviksi kuin sanakirja-analyysinkin. Vastineista kaatua oli ainoa, jolle tulokset pystyivät osoittamaan tarkan käytön: kun kill on passiivissa ja tekstin aihealueena on sota. Tappaa oli yleisin vastine tarkasteltavasta ilmiöstä huolimatta käytännössä kaikissa tapauksissa. Lupaavin tutkituista ilmiöistä oli passiivi, jossa kaikkien muiden vastineiden suhteelliset osuudet nousivat ja tappaa:n laskivat. Näille ei-sitoville tuloksille on vaikeaa tarjota konkreettista käyttöä ja niiden voidaankin lähinnä katsoa osoittavan, että näiden nimenomaisten verbien kohdalla kielioppiin ja merkityksiin perustuva lähestymistapa ei ole sopivin. Ehdotettuja jatkotutkimussuuntia ovat ajallisen näkökulman ottaminen mukaan ja kyselytutkimus, jossa testataan halua käyttää eri vastineita erilaisissa tilanteissa.
Materiaaleina tutkimukselle olivat useat suomen- ja englanninkieliset sanakirjat sekä yksi korpus. Korpuksena käytettiin Tampereen yliopistolla kerättyä kaksikielistä käännöskorpusta Tampere Bilingual Corpus of Finnish and English (TamBiC). Kaksikielisten sanakirjojen pohjalta mukaan sanakirjamateriaalin tarkasteluun otettiin myös suomen verbi surmata. Kontrastiivinen analyysi tehtiin käyttäen Robert Ladon mallia. Sanakirjojen avulla tutkittiin verbien kill, tappaa ja surmata saamia merkityksiä ja niiden kieliopillisia ominaisuuksia. Jälkimmäisten määrittelyyn käytettiin Huddlestonin sanaluokkien määrittelyyn käytettävää jaottelua.
Sanakirjatutkimuksen pohjalta tehty kontrastiivinen analyysi osoitti, että yhdenkään tarkastellun verbin käyttöä eivät rajaa ainakaan täysin kirjaimellinen/kuvainnollinen merkitys, se, onko verbi transitiivinen vai intransitiivinen tai se, onko verbin objekti elollinen vai eloton. Tämän pohjalta siirryttiin korpusanalyysiin. Haut TamBiC:stä tuottivat 241 osumaa verbille kill ja 174 osumaa verbille tappaa. Näistä verbillä tappaa oli liian vähän vaihtelua englanninkielisissä vastineissaan, joten tarkempi korpusanalyysi keskittyi vain verbiin kill, jonka tärkeimmiksi vastineiksi löytyivät tappaa (152 osumaa), surmata (34 osumaa), kuolla (18 osumaa), rakenteet, joissa esiintyy sana henki (8 osumaa) ja kaatua (8 osumaa). Muita, harvinaisempia vastineita oli myös useita.
Korpusanalyysissä tarkasteltiin taivutusmuotoja, passiivia, semanttisia objekteja ja subjekteja, semanttisia merkityksiä ja tekstityyppejä. Tämän analyysin tulokset osoittautuivat lähes yhtä ei-sitoviksi kuin sanakirja-analyysinkin. Vastineista kaatua oli ainoa, jolle tulokset pystyivät osoittamaan tarkan käytön: kun kill on passiivissa ja tekstin aihealueena on sota. Tappaa oli yleisin vastine tarkasteltavasta ilmiöstä huolimatta käytännössä kaikissa tapauksissa. Lupaavin tutkituista ilmiöistä oli passiivi, jossa kaikkien muiden vastineiden suhteelliset osuudet nousivat ja tappaa:n laskivat. Näille ei-sitoville tuloksille on vaikeaa tarjota konkreettista käyttöä ja niiden voidaankin lähinnä katsoa osoittavan, että näiden nimenomaisten verbien kohdalla kielioppiin ja merkityksiin perustuva lähestymistapa ei ole sopivin. Ehdotettuja jatkotutkimussuuntia ovat ajallisen näkökulman ottaminen mukaan ja kyselytutkimus, jossa testataan halua käyttää eri vastineita erilaisissa tilanteissa.