Koettu terveydentila ja sen muutokset diabeteksen ehkäisytutkimukseen osallistuneilla
Andersson, Annukka (2014)
2014
Hyvinvointiala - Human Services
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406051616
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406051616
Tiivistelmä
Tutkielmani aihe on koettu terveydentila esidiabetesta sairastavilla. Esidiabeteksen ilmaantuvuus lisääntyy maailmalla. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä on 470 miljoonaa esidiabetesta sairastavia henkilöä. Koettu terveydentila on luotettava yleisen terveydentilan ja hyvinvoinnin mittari. Se on sairastavuuden, kuolleisuuden ja terveyspalvelujen käytön ennustaja.
Tutkielmani aineistona käytän Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen DPS-tutkimuksen eli diabeteksen ehkäisytutkimuksen aineistoa vuosilta 1993-2011. DPS-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että voidaanko diabetesta ehkäistä tai sen alkua siirtää antamalla elintapaohjausta henkilöille, joilla on todettu heikentynyt glukoosinsietokyky (IGT) tai korkea paastosokeri (IFG). Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla, versiolla 13.0.
Tarkastelen koetun terveydentilan muutoksia suhteessa ikään, sukupuoleen ja tutkimusryhmään sekä interventio- ja vertailuryhmässä vuosina 1993-2011. Koettua terveydentilaa mitattiin kysymällä Mitä mieltä olette nykyisestä terveydentilastanne? Onko se erittäin hyvä, melko hyvä, keskitasoinen, melko huono ja erittäin huono. Tilastollista analyysiä varten erinomainen ja hyväksi koettu terveydentila luokiteltiin hyväksi koetuksi terveydentilaksi kun taas muut vastausvaihtoehdot luokiteltiin huonoksi koetuksi terveydentilaksi. Interventio- ja vertailuryhmän väliset erot lähtötilanteessa ja muutosten väliset erot analysoitiin kaksisuuntaisella t-testillä ja x2-testillä. Käytin logistista regressioanalyysiä huonoksi koetun terveydentilan ja selittävien tekijöiden välisen yhteyden arvioinnissa. Tulokset näytetään odds rationa (ORs) ja 95 % luottamusväleinä.
Tutkimustulosten mukaan hyväksi terveydentilansa kokeneiden osuus laski 43,4 prosentista 34,9 prosenttiin interventioryhmässä vuosien 1993-2011 aikana. Muutos kontrolliryhmässä oli 43,6 prosentista 32,3 prosenttiin. Koettu terveydentila ei parantunut diabeteksen ehkäisytutkimukseen osallistuneilla vuosina 1993-2011.
Self-assessed health among people with prediabetes on DPS-study
The aim of my master's thesis is to study the changes of self-assessed health among people with pre-diabetes. The incidence of prediabetes is increasing worldwide and there will be 470 million people with prediabetes by the year 2030. Self-assessed health is valid and reliable measure of a population s general health and an individual s well-being. It is also strong predictor of morbidity, mortality and health service utilization.
Data of the thesis was obtained from Finnish diabetes prevention study (DPS) which was conducted during 1993-2011. The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS) was carried out to determine the feasibility and effects to prevent or delay the onset of T2DM in subjects with IGT or IFG. All data were analyzed using statistical package for the social sciences (SPSS), version 13.0 for windows.
The main task of the study was to compare the self-assessed health according to the age, gender and research group among the intervention group und control group during the years 1993-2011. Self-assessed health was measured by the question, How do you rate your state of health in general offering five possible answers; very good, good, fair, bad and very bad. For the purpose of data analysis; very good and good answers were classified together as good while other answers were grouped together under the label poor. Differences in self-assessed health between groups were tested regarding sosiodemographic characteristics using Pearson's ch-2 test and the t-test. Unconditional logistic regression was performed to assess the association between poor health and the explanatory variables. The results are shown as the odds ratios (Ors) and 95% confidence intervals (95% CIs).
The results show that the amount of participants who assessed their health good declined from 43, 4 percent to 34, 9 percent in intervention group during the years 1993-2011. The change in the control group was from 43, 6 percent to 32, 3 percent. Lifestyle intervention did not improve the self-assessed health of people with diabetes during the years 1993-2011.
Tutkielmani aineistona käytän Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen DPS-tutkimuksen eli diabeteksen ehkäisytutkimuksen aineistoa vuosilta 1993-2011. DPS-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että voidaanko diabetesta ehkäistä tai sen alkua siirtää antamalla elintapaohjausta henkilöille, joilla on todettu heikentynyt glukoosinsietokyky (IGT) tai korkea paastosokeri (IFG). Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla, versiolla 13.0.
Tarkastelen koetun terveydentilan muutoksia suhteessa ikään, sukupuoleen ja tutkimusryhmään sekä interventio- ja vertailuryhmässä vuosina 1993-2011. Koettua terveydentilaa mitattiin kysymällä Mitä mieltä olette nykyisestä terveydentilastanne? Onko se erittäin hyvä, melko hyvä, keskitasoinen, melko huono ja erittäin huono. Tilastollista analyysiä varten erinomainen ja hyväksi koettu terveydentila luokiteltiin hyväksi koetuksi terveydentilaksi kun taas muut vastausvaihtoehdot luokiteltiin huonoksi koetuksi terveydentilaksi. Interventio- ja vertailuryhmän väliset erot lähtötilanteessa ja muutosten väliset erot analysoitiin kaksisuuntaisella t-testillä ja x2-testillä. Käytin logistista regressioanalyysiä huonoksi koetun terveydentilan ja selittävien tekijöiden välisen yhteyden arvioinnissa. Tulokset näytetään odds rationa (ORs) ja 95 % luottamusväleinä.
Tutkimustulosten mukaan hyväksi terveydentilansa kokeneiden osuus laski 43,4 prosentista 34,9 prosenttiin interventioryhmässä vuosien 1993-2011 aikana. Muutos kontrolliryhmässä oli 43,6 prosentista 32,3 prosenttiin. Koettu terveydentila ei parantunut diabeteksen ehkäisytutkimukseen osallistuneilla vuosina 1993-2011.
Self-assessed health among people with prediabetes on DPS-study
The aim of my master's thesis is to study the changes of self-assessed health among people with pre-diabetes. The incidence of prediabetes is increasing worldwide and there will be 470 million people with prediabetes by the year 2030. Self-assessed health is valid and reliable measure of a population s general health and an individual s well-being. It is also strong predictor of morbidity, mortality and health service utilization.
Data of the thesis was obtained from Finnish diabetes prevention study (DPS) which was conducted during 1993-2011. The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS) was carried out to determine the feasibility and effects to prevent or delay the onset of T2DM in subjects with IGT or IFG. All data were analyzed using statistical package for the social sciences (SPSS), version 13.0 for windows.
The main task of the study was to compare the self-assessed health according to the age, gender and research group among the intervention group und control group during the years 1993-2011. Self-assessed health was measured by the question, How do you rate your state of health in general offering five possible answers; very good, good, fair, bad and very bad. For the purpose of data analysis; very good and good answers were classified together as good while other answers were grouped together under the label poor. Differences in self-assessed health between groups were tested regarding sosiodemographic characteristics using Pearson's ch-2 test and the t-test. Unconditional logistic regression was performed to assess the association between poor health and the explanatory variables. The results are shown as the odds ratios (Ors) and 95% confidence intervals (95% CIs).
The results show that the amount of participants who assessed their health good declined from 43, 4 percent to 34, 9 percent in intervention group during the years 1993-2011. The change in the control group was from 43, 6 percent to 32, 3 percent. Lifestyle intervention did not improve the self-assessed health of people with diabetes during the years 1993-2011.