Kiinteistöinvestointien tarkistusmenettely
Bräysy, Outi (2014)
2014
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406051606
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406051606
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on kiinteistöinvestointien tarkistusmenettely. EU-oikeus on ensisijaista verrattuna kansalliseen oikeuteen ja sen vuoksi se syrjäyttää kansallisen oikeuden ristiriitaisen säännöksen. Kiinteistöinvestointien verotus ei aikaisemmin vastannut EU-oikeutta. Vuoden 2008 alusta Suomen arvonlisäverolakia muutettiin vastaamaan arvonlisäverodirektiiviä kiinteistöinvestointien osalta. Tämän myötä arvonlisäverolakiin tuli uusi 11 luku.
Tarkistusmenettelyä sovelletaan vain liiketoiminnan käytössä olevaan kiinteistöön tehtyihin kiinteistöinvestointeihin eli perusparannus- tai uudisrakentamismenoihin. Tämän vuoksi tutkielmassa määritellään tarkistusmenettelyn kannalta keskeiset käsitteet, kuten esimerkiksi kiinteistö, kiinteistöinvestointi ja perusparannus. Tällaisten menojen arvonlisäverovähennys tapahtuu tarkistusmenettelyn kautta.
Alkuperäinen vähennys tehdään arvolisäverollisessa käytössä olevien tilojen osalta. Tarkistusmenettelyssä vähennys vähitellen ansaitaan kymmenen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että käyttötarkoituksen muuttuessa alkuperäistä vähennystä joudutaan tarkistamaan ja verovelvollinen joutuu joko palauttamaan vähentämiään arvonlisäveroja tai saa tehdä lisävähennyksen. Mikäli kiinteistö myydään, tarkistusvelvollisuus siirtyy ostajalle tiettyjen edellytysten täyttyessä tai vaihtoehtoisesti myyjä voi tehdä kertatarkistuksen. Tällöin kaikki arvonlisäverot, jotka kohdistuvat jäljellä olevaan tarkistuskauteen tulee palauttaa.
Tutkielmassa perehdytään tarkemmin tarkistusmenettelyn eri osa-alueisiin kuten tarkistuskauden pituuteen, käyttötarkoituksen muutostilanteisiin, kiinteistön myyntiin, kirjanpidolliseen käsittelyyn, tarkistuksen ilmoittamiseen, tositteiden säilyttämiseen ja tarkistuksen laskentaan. Jokaisella osa-alueella on omat tulkinnanvaraiset kohtansa ja näitä pyritään analysoimaan tutkielmassa.
Kysymyksessä on oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa pyritään selvittämään voimassa olevan lainsäädännön kanta. Lähdeaineistona käytetään arvonlisäverolain uutta 11 lukua, arvonlisäverodirektiiviä, sekä hallituksen esitystä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tarkistusmenettelyn soveltamista havainnollistetaan myös monipuolisten esimerkkien avulla
Tutkielmassa perehdytään tarkistusmenettelyyn sisältyviin ongelmakohtiin ja niihin asioihin, jotka on tärkeä huomata kiinteistöinvestointien arvonlisäverokäsittelyssä ja myytäessä tarkistusmenettelyn piirissä olevaa kiinteistöä.
Tarkistusmenettelyä sovelletaan vain liiketoiminnan käytössä olevaan kiinteistöön tehtyihin kiinteistöinvestointeihin eli perusparannus- tai uudisrakentamismenoihin. Tämän vuoksi tutkielmassa määritellään tarkistusmenettelyn kannalta keskeiset käsitteet, kuten esimerkiksi kiinteistö, kiinteistöinvestointi ja perusparannus. Tällaisten menojen arvonlisäverovähennys tapahtuu tarkistusmenettelyn kautta.
Alkuperäinen vähennys tehdään arvolisäverollisessa käytössä olevien tilojen osalta. Tarkistusmenettelyssä vähennys vähitellen ansaitaan kymmenen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että käyttötarkoituksen muuttuessa alkuperäistä vähennystä joudutaan tarkistamaan ja verovelvollinen joutuu joko palauttamaan vähentämiään arvonlisäveroja tai saa tehdä lisävähennyksen. Mikäli kiinteistö myydään, tarkistusvelvollisuus siirtyy ostajalle tiettyjen edellytysten täyttyessä tai vaihtoehtoisesti myyjä voi tehdä kertatarkistuksen. Tällöin kaikki arvonlisäverot, jotka kohdistuvat jäljellä olevaan tarkistuskauteen tulee palauttaa.
Tutkielmassa perehdytään tarkemmin tarkistusmenettelyn eri osa-alueisiin kuten tarkistuskauden pituuteen, käyttötarkoituksen muutostilanteisiin, kiinteistön myyntiin, kirjanpidolliseen käsittelyyn, tarkistuksen ilmoittamiseen, tositteiden säilyttämiseen ja tarkistuksen laskentaan. Jokaisella osa-alueella on omat tulkinnanvaraiset kohtansa ja näitä pyritään analysoimaan tutkielmassa.
Kysymyksessä on oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa pyritään selvittämään voimassa olevan lainsäädännön kanta. Lähdeaineistona käytetään arvonlisäverolain uutta 11 lukua, arvonlisäverodirektiiviä, sekä hallituksen esitystä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tarkistusmenettelyn soveltamista havainnollistetaan myös monipuolisten esimerkkien avulla
Tutkielmassa perehdytään tarkistusmenettelyyn sisältyviin ongelmakohtiin ja niihin asioihin, jotka on tärkeä huomata kiinteistöinvestointien arvonlisäverokäsittelyssä ja myytäessä tarkistusmenettelyn piirissä olevaa kiinteistöä.