Kaksin aina kaunihimpi : 5-6-vuotiaiden lasten sosiaalisen verkoston koon ja rakenteen yhteys lasten hyvinvointiin
Heinonen, Noora (2014)
2014
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406041580
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406041580
Tiivistelmä
Ihminen sosiaalisena olentona on luotu elämään muiden kanssaihmisten ympäröimänä. Muut ihmiset ovat varhaislapsuudesta alkaen lapsen hengissä säilymisen, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Lapsi on syntymästään asti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa arkisissa tilanteissa hänen kasvuympäristössään elävien ihmisten kanssa. Lasten sosiaaliset verkostot muodostuvat lasten kasvuympäristössä ilmenevien sosiaalisten suhteiden ja niiden tarjoaman turvan, kiintymyksen, rakkauden yms. sosiaalisen tuen perustalle.
Koska lapsen kasvuympäristössä ilmenevät sosiaaliset suhteet ovat lapsen hyvinvoinnin perusta, lapsen sosiaaliset suhteet saattavat olla myös lapsen hyvinvoinnin kannalta ongelmallisia ja luoda turvattomuutta. Mielenkiintoiseksi kysymykseksi nouseekin se, millaista hyvinvoinnin resurssia lasten sosiaalisen verkoston rakenteeseen ja kokoon liittyvät tekijät palvelevat.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kvantitatiivisella tutkimusotteella 5 6-vuotiaiden lasten sosiaalisten verkostojen kokoa ja rakennetta sekä heidän sosiaalisten verkostojensa koon ja rakenteen yhteyttä lasten hyvinvointiin. Tutkimusaineistona on vuonna 2003 satunnaisotannalla väestötietorekisterijärjestelmästä poimittu 297 lapsen otos. Tutkimus on toteutettu osana Tampereen yliopiston Children`s Well-Being and Media in Societal and Cultural Context - tutkimusprojektia, jonka johtajana on toiminut professori Anja Riitta Lahikainen. Tutkimuksessa mitattiin lasten sosiaalisten verkostojen rakennetta ja kokoa lapsille suunnatun sosiaalisten verkostojen maalitauludiagrammamittauksen avulla. Lasten hyvinvointia puolestaan arvioitiin kansainvälisesti tunnetulla ja validiteetiltaan hyvällä Child Behavior Checklist- menetelmällä.
Tutkimus tuloksena oli, että 5 6-vuotiaiden lasten sosiaalisen verkoston rakenne ja koko olivat yhteydessä lasten hyvinvointiin riippuen sosiaalisen verkoston rakenteellisista sekä kokoon liittyvistä ominaispiirteistä. Samankaltaiset lasten sosiaalisen verkoston rakenteelliset ominaisuudet olivat samansuuntaisesti yhteydessä lasten hyvinvointia kuvaaviin oireulottuvuuksiin. Lasten hyvinvoinnin todettiin lisääntyvän, mitä enemmän lapsilla oli sosiaalisessa verkostossaan lähimpiä ihmissuhteita ja perhesuhteita. Lasten hyvinvoinnin todettiin lisääntyvän myös silloin, kun lasten sosiaalisessa verkostossa perheen ulkopuolisia ihmissuhteita ei ollut liian vähän tai liikaa. Lasten sosiaalisten verkostojen koolla ja rakenteella todettiin yhteys etenkin lasten emotionaaliseen oireiluun. Lasten ydinverkoston koolla todettiin yhteys emotionaalisen oireilun lisäksi myös lasten käyttäytymishäiriöihin.
Koska lapsen kasvuympäristössä ilmenevät sosiaaliset suhteet ovat lapsen hyvinvoinnin perusta, lapsen sosiaaliset suhteet saattavat olla myös lapsen hyvinvoinnin kannalta ongelmallisia ja luoda turvattomuutta. Mielenkiintoiseksi kysymykseksi nouseekin se, millaista hyvinvoinnin resurssia lasten sosiaalisen verkoston rakenteeseen ja kokoon liittyvät tekijät palvelevat.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kvantitatiivisella tutkimusotteella 5 6-vuotiaiden lasten sosiaalisten verkostojen kokoa ja rakennetta sekä heidän sosiaalisten verkostojensa koon ja rakenteen yhteyttä lasten hyvinvointiin. Tutkimusaineistona on vuonna 2003 satunnaisotannalla väestötietorekisterijärjestelmästä poimittu 297 lapsen otos. Tutkimus on toteutettu osana Tampereen yliopiston Children`s Well-Being and Media in Societal and Cultural Context - tutkimusprojektia, jonka johtajana on toiminut professori Anja Riitta Lahikainen. Tutkimuksessa mitattiin lasten sosiaalisten verkostojen rakennetta ja kokoa lapsille suunnatun sosiaalisten verkostojen maalitauludiagrammamittauksen avulla. Lasten hyvinvointia puolestaan arvioitiin kansainvälisesti tunnetulla ja validiteetiltaan hyvällä Child Behavior Checklist- menetelmällä.
Tutkimus tuloksena oli, että 5 6-vuotiaiden lasten sosiaalisen verkoston rakenne ja koko olivat yhteydessä lasten hyvinvointiin riippuen sosiaalisen verkoston rakenteellisista sekä kokoon liittyvistä ominaispiirteistä. Samankaltaiset lasten sosiaalisen verkoston rakenteelliset ominaisuudet olivat samansuuntaisesti yhteydessä lasten hyvinvointia kuvaaviin oireulottuvuuksiin. Lasten hyvinvoinnin todettiin lisääntyvän, mitä enemmän lapsilla oli sosiaalisessa verkostossaan lähimpiä ihmissuhteita ja perhesuhteita. Lasten hyvinvoinnin todettiin lisääntyvän myös silloin, kun lasten sosiaalisessa verkostossa perheen ulkopuolisia ihmissuhteita ei ollut liian vähän tai liikaa. Lasten sosiaalisten verkostojen koolla ja rakenteella todettiin yhteys etenkin lasten emotionaaliseen oireiluun. Lasten ydinverkoston koolla todettiin yhteys emotionaalisen oireilun lisäksi myös lasten käyttäytymishäiriöihin.