Työkykyä verkosta? Sosiaalista verkkoympäristöä hyödyntävän liikuntaintervention vaikutukset työkykyyn

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia sosiaalista verkkoympäristöä hyödyntävällä liikuntainterventiolla oli työntekijöiden työkykyyn. Suomessa on herätty tilanteeseen, jossa ikääntyvän työikäisen väestön tulisi hyvinvointiyhteiskunnan kansantaloudellisen perustan turvatakseen pystyä työskentelemään tuottavasti nykyistä pidempään. Liikunta on keskeinen väline pyrittäessä ylläpitämään ja edistämään työikäisen väestön työ- ja toimintakykyä.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla kahdesta eri organisaatiosta (n=10) ja kummastakin organisaatiosta haastateltiin viittä henkilöä. Tutkittavien työyhteisöissä oli ollut käytössä HeiaHeia-liikuntainterventio, jonka toiminta perustui verkkoympäristössä tapahtuvalle sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja liikunnan harrastamiselle. HeiaHeia-intervention tavoitteena oli liikunta-aktiivisuutta edistämällä tuoda välillisesti hyötyjä myös työyhteisön hyvinvoinnille ja työkyvylle.

Tutkimuksen teorialuvussa avattiin liikuntainterventioiden lähtökohtia, haasteita ja vaikutusmekanismeja työkykyyn aikaisempien tutkimusten valossa. Liikuntainterventioiden vaikutuksista on olemassa hyvin ristiriitaista tutkimustietoa, joka on aiheuttanut monenlaisia haasteita interventioiden tulosten yleistettävyydelle. Työkyvyn kannalta tarkasteltuna liikuntainterventioiden pääasialliset vaikutusmekanismit olivat fyysiseen terveyteen ja jaksamiseen, psyykkiseen tasapainoon ja elämänhallintaan sekä sosiaaliseen tukeen ja työyhteisön ilmapiiriin liittyvät tekijät.

Tutkimuksen tulosten mukaan HeiaHeia-interventiolla oli osallistujien työkyvylle fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia, joista psyykkisiä ja sosiaalisia oli fyysisiä enemmän. Liikunnan fyysisiä suoritus- ja toimintakykyä edistäviä vaikutuksia pidettiin itsestäänselvinä ja tiedoistettuina, mutta psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia ei sen sijaan oltu aina aiemmin mietitty. Interventio tuki terveen itsekkyyden nousua, ja oman toiminnan aktiivinen reflektointi sai aikaan työkyvyn ja liikunnan vuorovaikutussuhteen selkeytymistä. Liikunta koettiin psyykkisenä voimavarana, jonka avulla päivittäiset kuormitustekijät pyrittiin pitämään kontrollissa. Vaikka liikuntaa ei harrastettu yhdessä, koettiin HeiaHeia-intervention parantaneen myös työyhteisön sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ilmapiiriä. Verkkoympäristöön jaetut liikuntakokemukset saivat osallistujissa aikaan tunteen siitä, että asioita kyettiin tekemään ikään kuin erikseen yhdessä. HeiaHeia toimi työyhteisön kokemusten vaihdannan foorumina, jossa toisilta saatiin toimintaan tukea ja kannustusta.

Tulosten perusteella voitiin päätellä HeiaHeia-intervention vastanneen moniin liikuntainterventioita yleisesti vaivaaviin haasteisiin, kuten suunnitellun toiminnan epäjohdonmukaiseen noudattamiseen, yksipuolisten liikuntainterventioiden tehottomuuteen ja ympäristön sekä liikuntamahdollisuuksien käytön esteellisyyteen. HeiaHeia-intervention vaikutusten kannalta merkityksellisiksi tekijöiksi voitiin tulkita rakenteen dynaamisuus, toiminnan vapaamuotoisuus ja verkkoympäristössä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus.