"Kul'turnye landšafty zamkov i krepostej" - Semiotičeskij analiz Vyborgskogo zamka i kreposti Olavinlinna / "Linnojen ja linnoitusten kulttuurimaisemat" Semioottinen analyysi Viipurin linnan ja Olavinlinnan kulttuurimaisemista

Abstract

Poikkitieteellisen tutkielmani teoreettisena pohjana toimii humanistisen maantieteen keskeinen käsite kulttuurimaisema. Kulttuurimaisemaa keskeisesti määrittävä tekijä on ihmisen toiminta, joka muovaa luonnonmaisemasta itseään yhä uudelleen luovan kulttuurin. Tutkielman lähtökohtana on olettamus siitä, että maisema ei milloinkaan ole subjektiivisesta määrittelystä vapaa objektiivinen ilmiö, vaan ihminen kulttuurin edustajana määrittää maiseman rajat, arvottaa itsestään arvovapaata maisemailmiötä ja luo sille merkityksiä. Kulttuuri rakentuu eritasoisista kielistä, struktuoidusta ja struktuoimattomista, jotka käyvät jatkuvaa dialogia keskenään muodostaen semioottisen merkityskentän. Kulttuurimaisemia voidaan lukea ja tulkita kulttuurin sisäisen dialogin ilmentyminä eli teksteinä. Semiotiikka, ja erityisesti Tarton-Moskovan semioottisen koulukunnan kulttuurisemiotiikan suuntaus, tarjoaa tutkimukselle hedelmällisen menetelmäpohjan empiiristä analyysia silmällä pitäen. Pyrin havainnollistamaan maiseman kontekstuaalisuutta Viipurin linnan ja Olavinlinnan tapausesimerkkien avulla.

Pro gradu-tutkielmassani ei ole varsinaista tutkimusongelmaa, vaan tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: minkälainen kulttuurimaisema Viipurin linnaa ja Olavinlinnaa kuvaavissa matkailujulkaisuissa rakentuu, mitkä ovat olleet linnojen käyttöfunktiot tekstien perusteella ja minkälaisia denotatiivisia ja konnotatiivisia merkityksiä linnojen ja linnoitusten kulttuurimaisemaan voidaan spatiaalisen ja temporaalisen ulottuvuuden puitteissa liittää. Työni empiirisen osion tutkimusaineisto koostuu tutkimuskohteenani olevia linnoja käsittelevistä suomen- ja venäjänkielisistä matkailujulkaisuista, ts. matkaoppaista ja -esitteistä. Aineistoni ajallinen haarukka sijoittuu vuosien 1923-2005 välille, mikä mahdollistaa sekä tutkimuskohteiden sodan- ja rauhanaikaisen käytön tarkastelun että eri funktioiden vaikutusten arvioinnin linnojen ja linnoitusten semioottisen kentän muodostumisessa.

Tutkimuksen tavoitteen saavuttamiseksi analysoin tutkimusmateriaaleja semioottisen analyysin lisäksi myös retorisella ja leksikaalisella tasolla. Analyysin tulosten perusteella pyrin muodostamaan kulttuurin sisäisen dialogin tilan eli semiosfäärin. Analysoidusta aineistosta esiin nousivat seuraavat käyttötarkoituksiin liittyvät funktiot: puolustuksellinen/sotilaallinen käyttö, asuinkäyttö, lyhytaikainen vankilakäyttö ja nykyinen matkailukäyttö. Tutkimuksestani käy ilmi, että linnojen ja linnoitusten kulttuurimaisemat rakentuvat pitkälti niiden kulloisenkin käyttötarkoituksen pohjalle. Analyysin tuloksia tarkastelemalla voidaan päätellä, että linnojen ja linnoitusten semioottinen kenttä muodostuu materiaalisista (luonto) ja immateriaalisista (kulttuuri) vastapooleista, jotka varmistavat kulttuurimaiseman merkityksen luonnon ja kulttuurin välisen rajan tilana, kulttuurin generaattorina, joka luo aina uusia merkityksiä.