"I was living in a movie, in a novel, an idiot's dream" - Ontologisten tasojen välinen liike Bret Easton Ellisin teoksessa Lunar Park
Heimola, Suvi (2014)
2014
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406031562
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406031562
Tiivistelmä
Lähestyn Bret Easton Ellisin teosta Lunar Park kerronnan hämmennyskeinojen purkamisen kautta. Kiinnostukseni kohde on teoksen fantastisessa luonteessa ja kirjallisen ilmaisun mahdollisuuksissa yhdistää kauhufiktio osaksi omaelämäkerrallisen kerronnan koodia.
Tarinan realistisuuden pyrkimys yhdistettynä fantastisiin elementteihin muodostaa tekstissä kokonaisuutta hallitsevan teeman. Fiktion sekoittuminen todellisuuden kuvaan tapahtuu eri maailmojen toisiinsa valumisen kautta, jossa erilaiset olemisen tasot liittyvät osaksi toisiaan saumattomaan yhteistyöhön. Narratologista metodia avittaa teoreettisena lähtökohtana erityisesti Brian McHalen näkemys ontologisen dominantin hallitsevuudesta postmodernin kirjallisuuden ominaisuutena. Ontologisen tiedonintressin ajatuksen avulla nostan esiin fiktion eri keinoja liittyä osaksi realistisen maailman representaatiota ainoastaan sille mahdollisella tavalla. Olemisen eri tasojen liike sekä kertojaa ympäröivän todellisuuden että hänen pään sisäisen toiminnan puitteissa mahdollistaa uudenlaisen leikin niin vainoharhaan perustuvan kauhukirjallisuuden kuin autofiktion kentällä.
Tutkielmassa keskeiseen asemaan nousevat kerronnan kautta mahdollistuvien epämääräisyyskohtien erittely. Teos sisältää kolmella eri tasolla tapahtuvia vuotoja, joita käsittelen omina kokonaisuuksinaan: (1) ympäristön hajoaminen, (2) hahmojen harhailu ja (3) tajunnan sisäinen pirstaloituminen. Teemoituksen tarkoituksena on selkeyttää tekstin pyörteilevyyttä ja osoittaa kirjallisten keinojen toistuvuutta satunnaisen oloisessa vaihtelussa. Aluksi keskityn kertojan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja fantastisten elementtien hiipimiseen osaksi realistisen maailman representaatiota, minkä jälkeen siirryn tajunnan purkamiseen ja henkilön tietoisuuden hajoamiseen.
Näiden teemojen kautta vastaan kysymykseen, millä eri tavoilla kirjalliseen ilmaisuun on mahdollista luoda ontologisten tasojen välisiä valumia, miten ne käytännössä rakentuvat ja millaisia merkityksiä niillä on mahdollista luoda. Fantastisten elementtien vaikutus omaelämäkerralliseen lukutapaan on tuhoava, mutta tekstin ambiguiteetti ei anna lukijan luopua realistisuuden ideasta. Fantastinen aines sallii nostaa todellisuudesta esiin puolia, joita ei olisi mahdollista esittää pelkän realismin kautta. Lunar Parkissa pohditaan kirjailijakuvaa autofiktion kautta monisyisemmin kuin perinteinen omaelämä antaisi myöten.
Tarinan realistisuuden pyrkimys yhdistettynä fantastisiin elementteihin muodostaa tekstissä kokonaisuutta hallitsevan teeman. Fiktion sekoittuminen todellisuuden kuvaan tapahtuu eri maailmojen toisiinsa valumisen kautta, jossa erilaiset olemisen tasot liittyvät osaksi toisiaan saumattomaan yhteistyöhön. Narratologista metodia avittaa teoreettisena lähtökohtana erityisesti Brian McHalen näkemys ontologisen dominantin hallitsevuudesta postmodernin kirjallisuuden ominaisuutena. Ontologisen tiedonintressin ajatuksen avulla nostan esiin fiktion eri keinoja liittyä osaksi realistisen maailman representaatiota ainoastaan sille mahdollisella tavalla. Olemisen eri tasojen liike sekä kertojaa ympäröivän todellisuuden että hänen pään sisäisen toiminnan puitteissa mahdollistaa uudenlaisen leikin niin vainoharhaan perustuvan kauhukirjallisuuden kuin autofiktion kentällä.
Tutkielmassa keskeiseen asemaan nousevat kerronnan kautta mahdollistuvien epämääräisyyskohtien erittely. Teos sisältää kolmella eri tasolla tapahtuvia vuotoja, joita käsittelen omina kokonaisuuksinaan: (1) ympäristön hajoaminen, (2) hahmojen harhailu ja (3) tajunnan sisäinen pirstaloituminen. Teemoituksen tarkoituksena on selkeyttää tekstin pyörteilevyyttä ja osoittaa kirjallisten keinojen toistuvuutta satunnaisen oloisessa vaihtelussa. Aluksi keskityn kertojan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja fantastisten elementtien hiipimiseen osaksi realistisen maailman representaatiota, minkä jälkeen siirryn tajunnan purkamiseen ja henkilön tietoisuuden hajoamiseen.
Näiden teemojen kautta vastaan kysymykseen, millä eri tavoilla kirjalliseen ilmaisuun on mahdollista luoda ontologisten tasojen välisiä valumia, miten ne käytännössä rakentuvat ja millaisia merkityksiä niillä on mahdollista luoda. Fantastisten elementtien vaikutus omaelämäkerralliseen lukutapaan on tuhoava, mutta tekstin ambiguiteetti ei anna lukijan luopua realistisuuden ideasta. Fantastinen aines sallii nostaa todellisuudesta esiin puolia, joita ei olisi mahdollista esittää pelkän realismin kautta. Lunar Parkissa pohditaan kirjailijakuvaa autofiktion kautta monisyisemmin kuin perinteinen omaelämä antaisi myöten.