Kerronnallisuuden erityispiirteet Korvaan päin -lasten satujen kirjassa sekä Reetta Niemelän Makkarapiruetissa
Järvenpää, Heli (2014)
2014
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405281509
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405281509
Tiivistelmä
Korvaan päin -lasten satujen kirja sisältää sadutusmenetelmällä syntyneitä kertomuksia. Tutkimukseni käsittelee niissä ilmenevää kerronnallisuutta. Teos sisältää 134 suullista kertomusta 1 12-vuotiailta lapsilta eri puolilta Suomea. Sadutetut kertomukset ovat kertojiensa vapaasti valitsemista aiheista tuottamia tarinoita, jotka kirjataan ylös sanatarkasti, syntynyttä kertomusta arvottamatta.
Kysyn tutkimuksessani, mitä erityispiirteitä tämänkaltainen lasten puhumalla tuotettu kerronnallisuus ja lasten kieli sisältävät, ja kuinka kerronnan teoriat sekä kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat sovellettavissa lasten suullisesti tuotettuihin kertomuksiin. Kertomusteoreettisen lähestymistavan lisäksi tutkin lasten kertomuksia niissä ilmenevien teemojen, aiheiden sekä huumorin ja nonsensisuuden näkökulmasta. Tekstianalyysin ohella metodina korostuu vertailu lasten kertomusten ja aikuisen tuottaman lastenkirjallisuuden välillä. Tarkasteluni lähtökohtana on vertailla Reetta Niemelän Makkarapiruetti -teoksen puheenomaisia proosarunoja lasten puhumalla tuotettuihin kertomuksiin. Kohdeteoksia yhdistävänä tekijänä on ajatus lapsenomaisesta kerronnasta.
Kerronnallisuutta tarkasteltaessa sovellan kohdeteoksiini Brian McHalen heikon kerronnallisuuden käsitettä, joka sisältää ajatuksen tarinoiden huonosta , epämääräisyyttä ja hajanaisuutta korostavasta kerronnasta. Kertomusten muotoa pohtiessani hyödynnän James Phelanin käsitettä lyyrisestä kertomuksesta, joka on perinteisen kertomuksen ja lyyrisen runouden yhteentörmäyksessä syntyvä hybridi. Niin ikään sovellan kohdeteoksiini Monika Fludernikin luonnollisen narratologian teoriaa, jonka lähtökohtana on ajatus kokevasta ihmisestä tarinan koossa pitävänä voimana juonellisuuden sijaan. Kohdeteoksissa ilmenevän huumorin ja nonsensisuuden kannalta keskeinen käsite on uuden aallon nonsense. Tutkin, kuinka uuden aallon nonsenseen liittyvä näkemys korkeiden ja alempien huumorin muotojen sekoittumisesta ilmenee kohdeteoksissani.
Tutkimukseni osoittaa lasten ensikielenä toimivan puheen olevan kirjoitetussa muodossa kirjallisuutta uudistavaa. Vaikka lapset eivät tietoisesti pyrikään esteettisen vaikutuksen luomiseen, heidän pyrkimyksensä niin sanottuun keskivertokieleen luo kohosteista kieltä. Lapset kykenevät luomaan omaa kulttuuria ja uudistamaan lastenkirjallisuuden genreä karnevaalin tapaisessa tilassa, johon kuuluu vapautuminen kieliopin säännöistä ja kirjallisuuden normeista.
Kysyn tutkimuksessani, mitä erityispiirteitä tämänkaltainen lasten puhumalla tuotettu kerronnallisuus ja lasten kieli sisältävät, ja kuinka kerronnan teoriat sekä kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat sovellettavissa lasten suullisesti tuotettuihin kertomuksiin. Kertomusteoreettisen lähestymistavan lisäksi tutkin lasten kertomuksia niissä ilmenevien teemojen, aiheiden sekä huumorin ja nonsensisuuden näkökulmasta. Tekstianalyysin ohella metodina korostuu vertailu lasten kertomusten ja aikuisen tuottaman lastenkirjallisuuden välillä. Tarkasteluni lähtökohtana on vertailla Reetta Niemelän Makkarapiruetti -teoksen puheenomaisia proosarunoja lasten puhumalla tuotettuihin kertomuksiin. Kohdeteoksia yhdistävänä tekijänä on ajatus lapsenomaisesta kerronnasta.
Kerronnallisuutta tarkasteltaessa sovellan kohdeteoksiini Brian McHalen heikon kerronnallisuuden käsitettä, joka sisältää ajatuksen tarinoiden huonosta , epämääräisyyttä ja hajanaisuutta korostavasta kerronnasta. Kertomusten muotoa pohtiessani hyödynnän James Phelanin käsitettä lyyrisestä kertomuksesta, joka on perinteisen kertomuksen ja lyyrisen runouden yhteentörmäyksessä syntyvä hybridi. Niin ikään sovellan kohdeteoksiini Monika Fludernikin luonnollisen narratologian teoriaa, jonka lähtökohtana on ajatus kokevasta ihmisestä tarinan koossa pitävänä voimana juonellisuuden sijaan. Kohdeteoksissa ilmenevän huumorin ja nonsensisuuden kannalta keskeinen käsite on uuden aallon nonsense. Tutkin, kuinka uuden aallon nonsenseen liittyvä näkemys korkeiden ja alempien huumorin muotojen sekoittumisesta ilmenee kohdeteoksissani.
Tutkimukseni osoittaa lasten ensikielenä toimivan puheen olevan kirjoitetussa muodossa kirjallisuutta uudistavaa. Vaikka lapset eivät tietoisesti pyrikään esteettisen vaikutuksen luomiseen, heidän pyrkimyksensä niin sanottuun keskivertokieleen luo kohosteista kieltä. Lapset kykenevät luomaan omaa kulttuuria ja uudistamaan lastenkirjallisuuden genreä karnevaalin tapaisessa tilassa, johon kuuluu vapautuminen kieliopin säännöistä ja kirjallisuuden normeista.