The Complementation of the Verb Advise from the 18th Century to the Present
Kyytsönen, Maija (2014)
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405281500
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405281500
Tiivistelmä
Tämä korpuspohjainen pro gradu -tutkielma käsittelee englannin kielen verbin advise komplementaatiota 1700-luvulta nykypäivään. Tutkimus keskittyy kirjoitettuun brittienglantiin. Tarkoituksena on selvittää, mitä komplementtirakenteita verbin kanssa on eri aikoina esiintynyt, ja miten niiden käyttö on muuttunut tutkittuna ajanjaksona. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, onko verbin eri merkitysten ja komplementtirakenteiden välille löydettävissä yhteyksiä.
Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan ensin verbikomplementaatiota sekä siihen vaikuttavia tekijöitä yleisellä tasolla. Huomio kiinnittyy erityisesti advise-verbille ominaiseen objektikontrollirakenteeseen. Tässä osassa käsitellään myös lyhyesti korpuslingvistiikkaa sekä esitellään aineiston lähteenä olevat korpukset. Lisäksi tutkimuksen kohteena olevan verbin merkityksistä ja sille tyypillisistä komplementtirakenteista luodaan yleiskuva valikoitujen englannin kielen sanakirjojen ja kielioppien avulla.
Tutkielman empiirinen osa koostuu kahdesta eri korpuksesta saadun aineiston analyysistä. The Corpus of Late Modern English Texts (CLMET) toimii lähteenä vuosien 1710 1920 aineistolle. Korpus on jaettu kolmeen 70 vuotta kattavaan osaan, joista jokaista käsitellään tutkimuksessa erikseen. Nykypäivän aineiston lähteenä sen sijaan on British National Corpus (BNC). Neljään eri korpusaineistoon perustuvan diakronisen analyysin lisäksi tutkielmassa käsitellään advise-verbin kanssa esiintyviä objektittomia objektikontrollirakenteita BNC:stä saadun erillisen aineiston avulla.
Tutkimuksesta ilmeni, että to-infinitiivi on säilynyt verbin yleisimpänä komplementtirakenteena läpi tutkitun ajanjakson, vaikka sen yleisyys onkin laskenut nykypäivän aineistossa. Erityisen huomattava oli sen ero that-lausekomplementtiin, joka on alkanut yleistyä vasta viimeisimmässä aineistossa. Yksi tärkeimmistä havainnoista oli verbin osoittama tendenssi ottaa epäsuora NP-objekti, joko ainoana komplementtina tai edeltäen muita komplementteja. Tämä taipumus oli erityisen vahva to-infinitiivin kohdalla. Lisäksi tutkimus osoitti, ettei Great Complement Shift ole vielä vaikuttanut suuresti advise-verbin komplementaatioon, sillä -ing-lause on pysynyt hyvin marginaalisena komplementtirakenteena. Se kuitenkin osoittautui syrjäyttäneen infinitiivin rakenteissa, joissa ei ole eksplisiittistä objektia.
Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan ensin verbikomplementaatiota sekä siihen vaikuttavia tekijöitä yleisellä tasolla. Huomio kiinnittyy erityisesti advise-verbille ominaiseen objektikontrollirakenteeseen. Tässä osassa käsitellään myös lyhyesti korpuslingvistiikkaa sekä esitellään aineiston lähteenä olevat korpukset. Lisäksi tutkimuksen kohteena olevan verbin merkityksistä ja sille tyypillisistä komplementtirakenteista luodaan yleiskuva valikoitujen englannin kielen sanakirjojen ja kielioppien avulla.
Tutkielman empiirinen osa koostuu kahdesta eri korpuksesta saadun aineiston analyysistä. The Corpus of Late Modern English Texts (CLMET) toimii lähteenä vuosien 1710 1920 aineistolle. Korpus on jaettu kolmeen 70 vuotta kattavaan osaan, joista jokaista käsitellään tutkimuksessa erikseen. Nykypäivän aineiston lähteenä sen sijaan on British National Corpus (BNC). Neljään eri korpusaineistoon perustuvan diakronisen analyysin lisäksi tutkielmassa käsitellään advise-verbin kanssa esiintyviä objektittomia objektikontrollirakenteita BNC:stä saadun erillisen aineiston avulla.
Tutkimuksesta ilmeni, että to-infinitiivi on säilynyt verbin yleisimpänä komplementtirakenteena läpi tutkitun ajanjakson, vaikka sen yleisyys onkin laskenut nykypäivän aineistossa. Erityisen huomattava oli sen ero that-lausekomplementtiin, joka on alkanut yleistyä vasta viimeisimmässä aineistossa. Yksi tärkeimmistä havainnoista oli verbin osoittama tendenssi ottaa epäsuora NP-objekti, joko ainoana komplementtina tai edeltäen muita komplementteja. Tämä taipumus oli erityisen vahva to-infinitiivin kohdalla. Lisäksi tutkimus osoitti, ettei Great Complement Shift ole vielä vaikuttanut suuresti advise-verbin komplementaatioon, sillä -ing-lause on pysynyt hyvin marginaalisena komplementtirakenteena. Se kuitenkin osoittautui syrjäyttäneen infinitiivin rakenteissa, joissa ei ole eksplisiittistä objektia.