Kunpa kahdesta tulisi yksi. Etnografinen tutkimus kahden alakoulun yhdistymisestä.

Abstract

Tämä on kouluetnografisella otteella toteutettu tapaustutkimus kahden alakoulun yhdistymisestä. Tutkimus on toteutettu Hämeenlinnassa ja sen taustalla on Tampereen yliopiston filiaaliyksikön, Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen siirtyminen emoyliopiston yhteyteen. OKL:n siirtyminen jätti Normaalikoulun oppilaat vaille opettajia ja hallintoa ja samaan aikaan hämeenlinnalainen Ojoisten koulu jäi ilman tiloja koulurakennuksen sisäilmaongelmien vuoksi. Ongelma ratkaistiin yhdistämällä koulut yhdeksi kokonaisuudeksi, Seminaarin kouluksi. Uusi koulu oli Suomen mittakaavassa suuri, noin seitsemänsadan oppilaan koulu ja sen perustamiseen liittyi paljon keskustelua ja ennakkoluuloja. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää erityisesti oppilaiden näkökulmasta, miten tällainen yhdistyminen koetaan ja mitä uudella koululla oikeastaan tapahtuu.

Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä muistiinpanoista, kenttäpäiväkirjoista sekä opettajien ja oppilaiden haastatteluista. Havainnointijaksoja oli yhteensä neljä. Ensimmäinen jakso sijoittui koulujen yhdistymistä edeltäneeseen kevääseen, jolloin olin molemmilla lähtökouluilla kolmen päivän ajan. Haastattelin kahden luokan oppilaita ryhminä ja niiden opettajia yksityisesti. Suoritin suurimman osan havainnoinnista Seminaarin koululla syyslukukauden aikana kolmessa jaksossa, jotka olivat kestoltaan noin kahdesta neljään viikkoa. Havainnointi sijoittui pääasiassa kahteen koululuokkaan, Ojoisten koulun luokkaan ja Normaalikoulun luokkaan, jotka syksyllä 2012 aloittivat Seminaarin koululla rinnakkaisluokkina. Haastattelin näiden keväällä valittujen luokkien oppilaita jälleen ryhmissä ja opettajia yksityisesti. Haastattelin myös muita Seminaarin koulun opettajia.

Tutkimuksessani tarkastelen koululuokkaa oman koulunsa kulttuuria edustavana ryhmänä. Tavoitteeksi muodostuu tällöin alkuperäisten koulujen kulttuurin ja näiden kulttuurien kohtaamisen kuvaaminen. Koulua käsittelen instituutiona, joka luo erilaisia positioita, jännitteitä ja valtasuhteita toimijoilleen. Koulu on osa ympäröivää kulttuuria ja samalla omaa oman sisäisen kulttuurisen rakenteensa. Koulua kuvaan monien etnografien tavoin kerrostuneena, se jakaantuu viralliseen, epäviralliseen ja fyysiseen kouluun. Näitä koulun eri tasoja käytän kuvatessani koulujen kulttuureja ja niiden kohtaamista. Normaalikoulu ja Ojoisten koulu olivat tulkintani mukaan hyvin erilaisia suhteessaan viralliseen ja epäviralliseen kouluun. Normaalikoulua luonnehdin virallisena, kun taas Ojoisten koululla epävirallisen koulun tila oli suurempi. Koulujen kohdatessa epävirallinen ja virallinen asettuvat erityisellä tavalla vastakkain ja luovat jännitteitä oppilasryhmien välille.

Seminaarin koululla tavoitteena oli yksi yhtenäinen koulu, jossa vallitsisi hyvä yhteishenki ja kaikki kokisivat kuuluvansa joukkoon. Opettajien näkökulmasta tämä näytti toteutuneen ensimmäisen lukukauden aikana hyvin. Erityisesti oppilaiden haastattelujen pohjalta rakentui kuitenkin hyvin erilainen kuva koulujen yhdistymisestä. Oppilaat kokivat syyslukukauden päätyttyä olevansa vielä täysin erillään toisesta koulusta tulleista oppilaista. Ristiriitoja, jännitteitä ja jopa tappeluita koettiin olevan paljon. Tutkimustulosten perusteella koulujen yhdistyminen on pitkä prosessi, johon liittyy oppilaiden näkökulmasta turvattomuutta sekä kamppailua fyysisestä ja sosiaalisesta tilasta. Oppilaiden ja opettajien kokemukset muodostuivat toisilleen lähes vastakkaisiksi ja sitä kautta tutkimus paljastaa sen, miten eri tavoin koulussa asioita hahmotetaan.

Koulujen lakkautukset ja yhdistymiset tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa yleistymään, sillä aikamme koulutuspolitiikka vaikuttaa suosivan suuria yksiköitä ja keskittämistä. Tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa, että tämän kaltaisten muutos- ja yhdistymisprosessien tueksi tarvitaan entistä parempia henkisiä ja materiaalisia resursseja. Yhdistymisprosessin aikana niin oppilaat kuin opettajat tuntuivat jäävän kokemuksineen yksin. Oppilaiden ja opettajien eriytyneet kokemukset koululla puolestaan viittaavat nähdäkseni muun muassa siihen, että koulun todellisuudessa ei usein ole sijaa oppilaiden kokemuksille. Tämän ja monien aiempien tutkimusten perusteella kokemusten tuominen osaksi koulua ja opettajankoulutusta näyttää olevan tarpeen ainakin siksi, että tällaisten muutosprosessien todelliset vaikutukset eri toimijoille voidaan havaita ja käsitellä.

Avainsanat: koulu, kouluetnografia, muutos, kulttuuri, kulttuurien kohtaaminen, instituutio

Abstract: If Only Two Became One. An Ethnographic Study of the Merger of Two Finnish Primary Schools

This is an ethnographic case-study that focuses upon the merger of two Finnish primary schools. The study has been conducted in Hämeenlinna after a local class teacher education unit was relocated to Tampere. When the teacher education moved it left the pupils of Hämeenlinna Teacher Training School without teachers and management. At the same time a local primary school Ojoinen School was left without premises due to health and safety concerns. The problems were solved by merging the two schools on to one site which is now referred to as Seminaari School. By Finnish standards, the new school is considered numerically large with approximately 700 pupils and the background to the merger aroused a lot of consternation. The purpose of this study is to explore how teachers and especially pupils experience this kind of merger and what really happens at the new school.

The data of this study consists of field notes gathered by participant observation, field diaries and teacher and student interviews. There were four observation periods. The first period was during spring terms in the academic year preceding the merger. Within this I spent three days in each of the schools and interviewed the pupils of two classes as groups and their teachers privately. The remainders of the observation periods were spent at the Seminaari School during the autumn term of 2012, which lasted from two to four weeks. My observation focused mainly on two separate classes, one from Ojoinen School and one from Teacher Training School. After the merger these pupils started the autumn term in Seminaari School as peers. I interviewed the pupils and their teachers again at the new school and I also interviewed some other teachers of the school.

This study deduces that the two sets of pupils are representative of their respective school´s culture. My objective is therefore to illustrate the interplay between the two differing cultures. The school is an institution that creates different “subject positions”, tensions and power relationships. The school is a reflection of the surrounding culture but also possesses its own unique identity. For the purpose of this study it will be the latter that I will focus upon. Like many ethnographers, I consider the school to be layered; it divides into formal school, informal school and physical school. I use these different layers within the school to describe the cultures of the schools and their interactions. I found the two schools to be very different in their relationship towards the formal and informal school with The Teacher Training School seen as more formal and the Ojoinen School more informal. At the encounter of the schools, the differing cultures would create very specific tensions between the pupils of different schools.

The objective at the Seminaari School was to create one united school with a good spirit and a sense of belonging. The teachers questioned reflected that this had been achieved during the first semester. The focus groups of the pupils however, painted a very different picture about the merger. After the fall semester had ended, the pupils still felt completely divided from their counterparts. They claimed that there were still a lot of conflicts, tensions and even physical fights. Based on the research it is evident that the merger is a long process, which the pupils found unsettling as they tussled over physical and social space. The contradictory experiences between teachers and pupils highlight the difference in how things are perceived in schools.

In view of the fact that mergers are likely to be more commonplace within Finland; this study notes that there needs to be more professional and material support for the teachers and managers through such a transition. This case study highlights the disconnect between teachers and the pupils and the absence of the learner voice within the school system and teacher education. There needs to be more of an emphasis on the experiences of the learners to fully appreciate the impact of such a change and the issues that can arise.

Keywords: school, school ethnography, change, culture, cultural encounter, institution