Verkkokeskustelun merkitys maakuntalehdelle ja sen yleisölle, esimerkkinä Satakunnan Kansa
Partanen, Inka (2014)
Partanen, Inka
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405261481
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405261481
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, mikä on verkkokeskustelun merkitys maakuntalehden toimitukselle ja keskusteluun osallistuvalle yleisölle sekä sitä, minkälainen suhde verkkokeskustelulla on journalististen sisältöjen tuotantoon. Pääseekö yleisö verkkokeskustelujen kautta osallistumaan journalistisiin prosesseihin ja onko verkkokeskustelu muuttanut yleisön ja journalistien välistä vuorovaikutusta?
Tutkimuksen viitekehyksenä on toisaalta osallistava journalismi ja toisaalta sosiaalisen median eri foorumeilla rakentunut verkkokeskustelukulttuuri. Määrittelen työssäni, että mediatalon ylläpitämä verkkokeskustelu asemoituu journalistien hallinnoiman sosiaalisen median vyöhykkeelle, joka on eräänlainen välitila journalistisesti tuotettujen sisältöjen ja yleisön verkkoon vapaasti tuottamien sisältöjen välissä.
Toteutin tutkimuksen tapaustutkimuksena maakuntalehti Satakunnan Kansassa loppuvuodesta 2013. Aineistona käytin kuuden toimituksen jäsenen teemahaastatteluja, yleisölle suunnattua lomakekyselyä sekä Satakunnan Kansan verkkosivuilla järjestämääni reaaliaikaista, johdettua verkkokeskustelua. Analyysimetodinani on aineistolähtöinen teemoittelu.
Tutkimukseni perusteella toimituksen ja yleisön motiivit osallistua verkkokeskusteluun journalistien hallinnoiman sosiaalisen median vyöhykkeellä ovat hyvin erilaisia ja osin ristiriidassa keskenään. Yleisön osallistumisen motiiveina korostuivat ajanviete ja mielipiteen kertominen, jotka eivät olleet toimitukselle lainkaan tärkeitä. Toimittajat taas painottivat journalistisia ja lehden rooliin liittyviä motivaatiotekijöitä. Sekä yleisöä että journalisteja motivoivat tiedonvälitys ja yhteisöllisyys. Koska osapuolten osallistumista motivoivat osin eri asiat, myös ajatukset verkkokeskustelun kehittämisen suunnasta ja tavoista menivät ristiin. Havaitsin lisäksi, että etenkin toimituksen verkkokeskustelulle asettamat odotukset olivat aiemman tutkimuksen valossa epärealistisia.
Tutkimusanalyysini paljasti, että verkkokeskustelun avulla yleisöllä on mahdollisuus osallistua kaikkiin journalistisen prosessin vaiheisiin havainnoinnista tulkintaan. Osallistumismahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnetty suhteellisen vähän, ja yleisön osallistamisessa yleisön ja journalistien suhde säilyy edelleen melko perinteisenä. Jotta verkkokeskustelu edistäisi nykyistä paremmin yleisön ja journalistien tavoitteita, tutkimuksen päätelmissä ehdotan toimenpiteiksi verkkokeskustelujen ominaispiirteiden parempaa huomioimista, yleisön monimuotoisten tarpeiden tukemista sekä toimituksen tavoitteiden kirkastamista.
Tutkimuksen viitekehyksenä on toisaalta osallistava journalismi ja toisaalta sosiaalisen median eri foorumeilla rakentunut verkkokeskustelukulttuuri. Määrittelen työssäni, että mediatalon ylläpitämä verkkokeskustelu asemoituu journalistien hallinnoiman sosiaalisen median vyöhykkeelle, joka on eräänlainen välitila journalistisesti tuotettujen sisältöjen ja yleisön verkkoon vapaasti tuottamien sisältöjen välissä.
Toteutin tutkimuksen tapaustutkimuksena maakuntalehti Satakunnan Kansassa loppuvuodesta 2013. Aineistona käytin kuuden toimituksen jäsenen teemahaastatteluja, yleisölle suunnattua lomakekyselyä sekä Satakunnan Kansan verkkosivuilla järjestämääni reaaliaikaista, johdettua verkkokeskustelua. Analyysimetodinani on aineistolähtöinen teemoittelu.
Tutkimukseni perusteella toimituksen ja yleisön motiivit osallistua verkkokeskusteluun journalistien hallinnoiman sosiaalisen median vyöhykkeellä ovat hyvin erilaisia ja osin ristiriidassa keskenään. Yleisön osallistumisen motiiveina korostuivat ajanviete ja mielipiteen kertominen, jotka eivät olleet toimitukselle lainkaan tärkeitä. Toimittajat taas painottivat journalistisia ja lehden rooliin liittyviä motivaatiotekijöitä. Sekä yleisöä että journalisteja motivoivat tiedonvälitys ja yhteisöllisyys. Koska osapuolten osallistumista motivoivat osin eri asiat, myös ajatukset verkkokeskustelun kehittämisen suunnasta ja tavoista menivät ristiin. Havaitsin lisäksi, että etenkin toimituksen verkkokeskustelulle asettamat odotukset olivat aiemman tutkimuksen valossa epärealistisia.
Tutkimusanalyysini paljasti, että verkkokeskustelun avulla yleisöllä on mahdollisuus osallistua kaikkiin journalistisen prosessin vaiheisiin havainnoinnista tulkintaan. Osallistumismahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnetty suhteellisen vähän, ja yleisön osallistamisessa yleisön ja journalistien suhde säilyy edelleen melko perinteisenä. Jotta verkkokeskustelu edistäisi nykyistä paremmin yleisön ja journalistien tavoitteita, tutkimuksen päätelmissä ehdotan toimenpiteiksi verkkokeskustelujen ominaispiirteiden parempaa huomioimista, yleisön monimuotoisten tarpeiden tukemista sekä toimituksen tavoitteiden kirkastamista.