Adpositiot kausaalisten suhteiden ilmaisussa. Lähimerkityksisyyden korpuspohjaista analyysia
Tuuri, Emilia (2014)
2014
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405261475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405261475
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan asiaintilojen välisen kausaalisuuden ilmaisua adpositiorakenteilla suomen yleiskielessä. Tutkielman tavoitteena on antaa yleiskuvaus nykysuomen adpositioista, joita käytetään asiaintilojen välisen kausaalisuuden ilmaisemiseen, sekä tarkastella lähemmin adpositioiden vuoksi, takia, tähden, ansiosta ja johdosta merkityksiä ja synonyymisyyden astetta. Tutkielman aineisto on koottu Helsingin Sanomien vuosikerroista 2000 2001 koostuvasta HS2000-korpuksesta.
Tutkielman teoriapohja on laaja: kausaalisuus on moniulotteinen käsite, ja sen avaamiseksi otetaan askel myös filosofian puolelle. Muita teoreettisia lähtökohtia ovat merkityksen kontekstuaalisuus sekä käsitykset synonymiasta ja sen rajoista. Adpositioiden suhteet muihin kielen kategorioihin sekä kieliopillistuminen adpositioita muodostavana ja niiden monimuotoisuutta selittävänä tekijänä nousevat myös keskeisiksi.
Tutkielman metodina on adpositioiden virkekontekstin systemaattinen tarkasteleminen muutaman kontekstuaalisen piirteen kannalta. Olennaisimpana merkityssisältönä analysoidaan adpositioiden ilmaiseman kausaalisuuden luonnetta. Huomiota kiinnitetään myös adpositioiden saamiin täydennyksiin, niiden konteksteista ilmeneviin positiivisiin ja negatiivisiin merkityksiin sekä niiden alttiuteen esiintyä osana konnektiiveja. Metodiikka nousee osittain korpuslingvistiikan lähtökohdista, ja osittain se on sovellettu aineistolähtöisesti.
Adpositioiden vuoksi, takia ja tähden esiintymiselle kielessä yhtä aikaa ei HS-korpuksen analyysin pohjalta ilmene kovin selkeitä semanttisia syitä. Kaikkien tarkasteltujen piirteiden suhteen suurin kategoria on näillä adpositioilla sama, ja vaihtelut ovat pienempiä eroja eri piirteiden osuuksissa. Merkittävimmäksi erottavaksi tekijäksi jää tähden-adposition pieni korpusfrekvenssi, joka saattaa kertoa adposition käytön harvenemisesta. Adpositioille ansiosta ja johdosta löytyy kontekstuaalisia rajoituksia ja semanttisia erityispiirteitä, jotka erottavat ne selvästi muista tarkastelluista adpositioista ja toisistaan. Erityisen selkeä ansiosta-adposition muista erottava piirre on sen alkuperään perustuva vahva positiivisuus.
Korpusanalyysissa tarkasteltujen adpositioiden lisäksi tutkielmassa sivutaan muiden suomen nyky-yleiskielen kausaalisten adpositioiden merkityksiä. Harvemmin käytetyillä adpositioilla on erikoistuneemmat merkitykset, kun taas vanhimmat ja vakiintuneimmat adpositiot voivat ilmaista laajinta merkityskirjoa. Synonymian määrittelyssä lähdetäänkin tutkielmassa jatkumonluonteisuuden oletuksesta. Olennaisempaa kuin väitellä absoluuttisen synonymian olemassaolosta on kuvata synonymian asteittaisuutta ja kehitellä sille mahdollisia mittareita.
Tutkielman teoriapohja on laaja: kausaalisuus on moniulotteinen käsite, ja sen avaamiseksi otetaan askel myös filosofian puolelle. Muita teoreettisia lähtökohtia ovat merkityksen kontekstuaalisuus sekä käsitykset synonymiasta ja sen rajoista. Adpositioiden suhteet muihin kielen kategorioihin sekä kieliopillistuminen adpositioita muodostavana ja niiden monimuotoisuutta selittävänä tekijänä nousevat myös keskeisiksi.
Tutkielman metodina on adpositioiden virkekontekstin systemaattinen tarkasteleminen muutaman kontekstuaalisen piirteen kannalta. Olennaisimpana merkityssisältönä analysoidaan adpositioiden ilmaiseman kausaalisuuden luonnetta. Huomiota kiinnitetään myös adpositioiden saamiin täydennyksiin, niiden konteksteista ilmeneviin positiivisiin ja negatiivisiin merkityksiin sekä niiden alttiuteen esiintyä osana konnektiiveja. Metodiikka nousee osittain korpuslingvistiikan lähtökohdista, ja osittain se on sovellettu aineistolähtöisesti.
Adpositioiden vuoksi, takia ja tähden esiintymiselle kielessä yhtä aikaa ei HS-korpuksen analyysin pohjalta ilmene kovin selkeitä semanttisia syitä. Kaikkien tarkasteltujen piirteiden suhteen suurin kategoria on näillä adpositioilla sama, ja vaihtelut ovat pienempiä eroja eri piirteiden osuuksissa. Merkittävimmäksi erottavaksi tekijäksi jää tähden-adposition pieni korpusfrekvenssi, joka saattaa kertoa adposition käytön harvenemisesta. Adpositioille ansiosta ja johdosta löytyy kontekstuaalisia rajoituksia ja semanttisia erityispiirteitä, jotka erottavat ne selvästi muista tarkastelluista adpositioista ja toisistaan. Erityisen selkeä ansiosta-adposition muista erottava piirre on sen alkuperään perustuva vahva positiivisuus.
Korpusanalyysissa tarkasteltujen adpositioiden lisäksi tutkielmassa sivutaan muiden suomen nyky-yleiskielen kausaalisten adpositioiden merkityksiä. Harvemmin käytetyillä adpositioilla on erikoistuneemmat merkitykset, kun taas vanhimmat ja vakiintuneimmat adpositiot voivat ilmaista laajinta merkityskirjoa. Synonymian määrittelyssä lähdetäänkin tutkielmassa jatkumonluonteisuuden oletuksesta. Olennaisempaa kuin väitellä absoluuttisen synonymian olemassaolosta on kuvata synonymian asteittaisuutta ja kehitellä sille mahdollisia mittareita.