Opetushallinnolliset kompetenssit esimiesaseman näkökulmasta

Abstract

Tutkimus käsittelee ja luotaa opetushallinnollista pätevyyttä julkista avustusta saavan musiikkioppilaitoksen esimiehenä toimivan rehtorin näkökulmasta. Tutkimukseen sisältyy teoriaosan lisäksi lomaketutkimuksena toteutettu empiirinen osa. Kysely on toteutettu mahdollisimman kattavana otoksena, hajautetusti koko Suomen alueella, kesän ja alkusyksyn 2013 aikana. Kyselyn vastaajia ovat musiikkioppilaitosten rehtorit sekä apulaisrehtorit. Sen puitteissa tiedusteltiin rehtorien tai vastaavassa toimenkuvassa eri nimikkeellä toimivien vastuuhenkilöiden omia käsityksiä heidän henkilökohtaisesta pätevyydestään sekä sitä, miten pätevyyden katsottiin korreloivan kentällä tarvittavaan pätevyyteen. Pätevyyttä kartoitettiin koulutustaustaa, koulutustarvetta sekä eritoten johtamistaitoa analysoimalla. Erityishuomiota kohdennettiin siihen, minkälaiset eväät muodollisen kelpoisuuden avulla hankitun kelpoisuuden ja pätevyyden katsottiin antavan rehtorin tehtävistä suoriutumiseen. Mielenkiinnon kohteena oli lisäksi se, minkälaista lisäkoulutusta tai oppia rehtorit ovat työssään lähteneet hakemaan, jos sitä ovat katsoneet tarvitsevansa. Tämän tiedon avulla olisi ehkä mahdollista hienosäätää ja kehittää muodollisen kelpoisuuden vaatimuksia entistä paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi. Tällöin rehtorin tehtävissä aloittavat olisivat heti entistä valmiimpia vastaamaan eteen tuleviin haasteisiin.

Sosiaalisen toiminnan ja viestinnän luonteesta johtuen inhimillisestä kommunikaatiosta seuraa se, että käsitys pätevyydestä saattaa perustua enemmän pinnallisiin vaikutelmiin, hiljaisiin ja tiedostamattomiin taustaoletuksiin sekä väärinkäsityksiin, kuin tosiasialliseen kykyyn suoriutua konkreettisista työtehtävistä niihin liittyvine vastuineen.

Virallisnormit asettavat eräitä vaatimuksia rehtorin muodolliselle kelpoisuudelle ja määrittävät rehtorin tehtävänkuvan vähimmäissisällön. Muodollinen kelpoisuus kuvaa kelvollisuutta norminmukaisuutena. Kelpoisuus kuvaa yleisten, tietyltä henkilöryhmältä virallisesti edellytettyjen kriteerien mukaisuutta. Pätevyys ei puolestaan tyhjenny muodollisesti kelpoisuuteen, vaan siihen sisältyy ne kaikki opit ja oivallukset jotka ovat kehittäneet yksilöä tunnistamaan syy-seuraussuhteita ja yhdistämään tietoa. Täten tutkimuksen tarkoitus ei voi olla täydellisen pätevyyden metsästys, koska jokaisen yksilön pätevyys on vahvasti muotoutunut osana kunkin henkilökohtaista elämänpolkua. Kelpoisuus asettaa kuitenkin normatiivisen minimitason, jota vastuuhenkilön pätevyys ei saa lähtökohtaisesti alittaa. Siirtymäsäännökset voivat toki muodostaa poikkeuksen tästä lähtökohdasta. Voidaanko siis suhteellisen pienilläkin valmistavan koulutuksen muutoksilla muovata vankempaa kelpoista osaamista?