"You've killed no one today? But how many did you leave to die?" Challenging the notions of atonement and guilt in Ian McEwan's Atonement
Kumpulainen, Johanna (2014)
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405221456
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405221456
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa on pyritty haastamaan hyvin yleinen tulkinta Ian McEwanin romaanista Sovitus, jonka mukaan kirjoittamalla tämän tarinan kirjan päähenkilö Briony Tallis sovittaa lapsuudessaan tekemänsä rikoksen. Kesällä 1935, Brionyn ollessa 13-vuotias hän sattumalta todistaa rikoksen, joka on kohdistunut hänen serkkuunsa, mutta jonka tekijää hän ei pimeässä kuitenkaan selvästi näe. Briony päätyy silminnäkijän valtuudellaan syyttämään rikoksesta perheen hyvää ystävää Robbie Turneria, joka todellisuudessa on syytön. Robbie tuomitaan rikoksesta, ja lyhentääkseen tuomiotaan hän liittyy armeijaan taistellakseen toisessa maailmansodassa, jossa hän kuitenkin haavoittuu ja menehtyy palaamatta koskaan takaisin kotiin.
Kirjan lopussa paljastuu, että Briony on ollut tarinan kertoja ja kirjoittaja koko ajan, ja hän kertoo tarinan nyt, vuonna 1999, tunnustaakseen oman rikoksensa ja myöntääkseen siten Robbien syyttömyyden. Briony myöntää, ettei hän nähnyt hyökkääjän kasvoja, ja hänen rikoksensa on siten väärän todistuksen antaminen.
Hyvin yleinen tulkinta kirjasta siis on, että tunnustamalla rikoksensa kirjassaan monia vuosia myöhemmin, Briony sovittaa tekonsa. Pyrin haastamaan tämän tulkinnan tutkimalla tarkemmin sovituksen käsitettä, ja sitä, päteekö se syvimmältä merkitykseltään Brionyn tunnustukseen. Argumenttini on, että Brionyn kirjaa ei voida kutsua sovitukseksi siinä merkityksessä, mitä sana sovitus yleisesti kantaa sisällään. Toinen argumenttini on, että ainoa sovitukseksi kelpaava teko romaanissa on Robbien syyttömänä kärsitty tuomio ja rangaistus rikoksesta, jota hän ei tehnyt.
Tutkielmassa on lähestytty sovituksen käsitettä ensin kristinuskon näkökulmasta, ja sitten lain ja moraalin näkökulmasta. Tarkoituksena on ollut selvittää, onko Brionyn sovitus hyväksyttävä niin syntien sovittamisen, kuin rikoksen sovittamisen näkökannalta. Samaa menetelmää on sitten käytetty myös Robbien hahmon analyysiin.
Tutkimalla sovituksen käsitettä niin kristillisestä kuin oikeudellisesta näkökulmasta, ja yhdistämällä nämä määritelmät sitten Sovitus -romaaniin, päädytään siihen lopputulokseen, että Brionyn kirjallinen teos hänen sovituksenaan ei ole näiden kahden teoreettisen näkökulman kanssa yhteensopiva tulkinta. Päinvastaisesti taas Robbien hahmon kohdalla käy ilmi, että hänen syyttömänä kärsimänsä rangaistus näyttää täyttävän lähes täysin sovituksen käsitteelle määritellyt vaatimukset, niin kristinuskon kuin lain ja moraalin näkökulmista. Tutkielmassa on pyritty siten osoittamaan epäkohtia yleisessä tulkinnassa kirjasta Brionyn sovituksena, mutta sen lisäksi myös nostamaan romaanista esille toinen, paremmin perusteltavissa oleva sovituksen käsite.
Kirjan lopussa paljastuu, että Briony on ollut tarinan kertoja ja kirjoittaja koko ajan, ja hän kertoo tarinan nyt, vuonna 1999, tunnustaakseen oman rikoksensa ja myöntääkseen siten Robbien syyttömyyden. Briony myöntää, ettei hän nähnyt hyökkääjän kasvoja, ja hänen rikoksensa on siten väärän todistuksen antaminen.
Hyvin yleinen tulkinta kirjasta siis on, että tunnustamalla rikoksensa kirjassaan monia vuosia myöhemmin, Briony sovittaa tekonsa. Pyrin haastamaan tämän tulkinnan tutkimalla tarkemmin sovituksen käsitettä, ja sitä, päteekö se syvimmältä merkitykseltään Brionyn tunnustukseen. Argumenttini on, että Brionyn kirjaa ei voida kutsua sovitukseksi siinä merkityksessä, mitä sana sovitus yleisesti kantaa sisällään. Toinen argumenttini on, että ainoa sovitukseksi kelpaava teko romaanissa on Robbien syyttömänä kärsitty tuomio ja rangaistus rikoksesta, jota hän ei tehnyt.
Tutkielmassa on lähestytty sovituksen käsitettä ensin kristinuskon näkökulmasta, ja sitten lain ja moraalin näkökulmasta. Tarkoituksena on ollut selvittää, onko Brionyn sovitus hyväksyttävä niin syntien sovittamisen, kuin rikoksen sovittamisen näkökannalta. Samaa menetelmää on sitten käytetty myös Robbien hahmon analyysiin.
Tutkimalla sovituksen käsitettä niin kristillisestä kuin oikeudellisesta näkökulmasta, ja yhdistämällä nämä määritelmät sitten Sovitus -romaaniin, päädytään siihen lopputulokseen, että Brionyn kirjallinen teos hänen sovituksenaan ei ole näiden kahden teoreettisen näkökulman kanssa yhteensopiva tulkinta. Päinvastaisesti taas Robbien hahmon kohdalla käy ilmi, että hänen syyttömänä kärsimänsä rangaistus näyttää täyttävän lähes täysin sovituksen käsitteelle määritellyt vaatimukset, niin kristinuskon kuin lain ja moraalin näkökulmista. Tutkielmassa on pyritty siten osoittamaan epäkohtia yleisessä tulkinnassa kirjasta Brionyn sovituksena, mutta sen lisäksi myös nostamaan romaanista esille toinen, paremmin perusteltavissa oleva sovituksen käsite.