Surgical Treatment of Upper Limb Fractures - An Evidence-based Approach
Huttunen, Tuomas (2014)
Huttunen, Tuomas
Tampere University Press
2014
Kirurgia/ortopedia ja traumatologia - Surgery/orthopedics and traumatology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9434-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9434-5
Tiivistelmä
Yläraajojen murtumat ovat yleisimpiä aikuisten murtumia. Perinteisesti näitä vammoja, kuten värttinäluun, olkaluun tai solisluun murtumia, on totuttu hoitamaan ilman leikkausta esimerkiksi kipsin tai kantositeen avulla. Viime vuosina on kuitenkin herännyt epäily, että leikkausinto näitä murtumia kohtaan olisi kasvanut. Korkeatasoista tutkimusnäyttöä uudempien leikkaustekniikoiden paremmuudesta verrattuna vanhempiin hoitomuotoihin eri yläraajamurtumien kohdalla on niukalti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko Suomessa tapahtunut muutoksia tavallisimpien yläraajan murtumien leikkaushoidossa.
Tutkimuksen aineisto saatiin kansallisesta hoitoilmoitusrekisteristä. Tutkimus koostui viidestä osatyöstä, joista neljässä selvitettiin leikkaushoidoissa tapahtuneita muutoksia värttinäluun, olkaluun ja solisluun murtumien osalta. Yhdessä osatyössä arvioitiin lisäksi hoitoilmoitusrekisterin luotettavuutta tämänkaltaisessa tutkimuksessa.
Arvioitaessa hoitoilmoitusrekisterin luotettavuutta murtumien leikkaushoidon osalta todettiin, että hoitoilmoitusrekisteriin on luotettavasti ja kattavasti kirjattu murtuman diagnoosi, suoritettu toimenpide ja tapaturmaan vaikuttaneet ulkoiset tekijät. Näin ollen rekisterin tietoja voidaan käyttää arvioitaessa eri murtumien leikkaushoidoissa tapahtuneita muutoksia. Muissa osatöissä todettiin eri yläraajan murtumien osalta, että leikkaushoito on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Värttinäluun ja olkaluun murtumien osalta leikkaushoito on lisääntynyt etenkin vanhemmilla naisilla. Uudempi leikkaustekniikka käyttäen levyä murtuman vakauttamiseksi on syrjäyttänyt perinteisempiä leikkaustekniikoita. Solisluun murtumien leikkaus on sen sijaan yleistynyt miehillä nuoremmissa ikäryhmissä.
Tämän hetkinen tutkimustieto ei tue tässä tutkimuksessa havaittuja leikkaushoitokäytäntöjen muutoksia. Huomattava leikkausmäärien kasvu viittaa siihen, että leikattavien potilaiden suhteellinen osuus on lisääntynyt. Tavallisimpien yläraajamurtumien osalta on selkeä tarve korkealaatuisille potilastutkimuksille, joissa verrataan eri leikkaustekniikoita toisiinsa ja toisaalta leikkaushoitoa hoitoon ilman leikkausta.
Tutkimuksen aineisto saatiin kansallisesta hoitoilmoitusrekisteristä. Tutkimus koostui viidestä osatyöstä, joista neljässä selvitettiin leikkaushoidoissa tapahtuneita muutoksia värttinäluun, olkaluun ja solisluun murtumien osalta. Yhdessä osatyössä arvioitiin lisäksi hoitoilmoitusrekisterin luotettavuutta tämänkaltaisessa tutkimuksessa.
Arvioitaessa hoitoilmoitusrekisterin luotettavuutta murtumien leikkaushoidon osalta todettiin, että hoitoilmoitusrekisteriin on luotettavasti ja kattavasti kirjattu murtuman diagnoosi, suoritettu toimenpide ja tapaturmaan vaikuttaneet ulkoiset tekijät. Näin ollen rekisterin tietoja voidaan käyttää arvioitaessa eri murtumien leikkaushoidoissa tapahtuneita muutoksia. Muissa osatöissä todettiin eri yläraajan murtumien osalta, että leikkaushoito on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Värttinäluun ja olkaluun murtumien osalta leikkaushoito on lisääntynyt etenkin vanhemmilla naisilla. Uudempi leikkaustekniikka käyttäen levyä murtuman vakauttamiseksi on syrjäyttänyt perinteisempiä leikkaustekniikoita. Solisluun murtumien leikkaus on sen sijaan yleistynyt miehillä nuoremmissa ikäryhmissä.
Tämän hetkinen tutkimustieto ei tue tässä tutkimuksessa havaittuja leikkaushoitokäytäntöjen muutoksia. Huomattava leikkausmäärien kasvu viittaa siihen, että leikattavien potilaiden suhteellinen osuus on lisääntynyt. Tavallisimpien yläraajamurtumien osalta on selkeä tarve korkealaatuisille potilastutkimuksille, joissa verrataan eri leikkaustekniikoita toisiinsa ja toisaalta leikkaushoitoa hoitoon ilman leikkausta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4932]