Voiko turvallinen kiintymyssuhde suojella lasta traumaattisten kokemusten aiheuttamilta stressioireilta sotaolosuhteissa?
Forsström, Pinja (2014)
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405161438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405161438
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, suojaako turvallinen kiintymyssuhde sotatraumoja kokeneita palestiinalaislapsia traumaperäisen stressihäiriön oireilta. Lisäksi haluttiin tutkia sitä, vaikuttavatko tutkittavan ikä tai sukupuoli turvallisen kiintymyssuhteen mielenterveyttä suojelevaan funktioon.
Tutkimus toteutettiin keväällä 2009 ja tutkimukseen osallistui 482 10 13-vuotiasta palestiinalaislasta Gazan kaupungista ja Pohjois-Gazasta. Lapsista 49,4 % oli tyttöjä ja 50,6 % poikia. Aineisto kerättiin itseraportointiin perustuvilla kyselylomakkeilla. Mittareina tutkimuksessa käytettiin Gaza War Trauma 2009- lomaketta, jolla mitattiin tutkittavien kokemien sotatraumojen määrää, Children´s Revised Impact of Event Scale eli CRIES-13 lomaketta, jolla mitattiin traumaperäisen stressihäiriön oireita, sekä Coping Strategies Questionnaire eli CSQ lomaketta, jonka avulla arvioitiin tutkittavien kiintymyssuhdetyyliä.
Tässä tutkimuksessa kaikki sotatraumoja kokeneet lapset raportoivat yhtä paljon traumaperäisen stressihäiriön oireita kiintymyssuhdetyylistä riippumatta. Tutkimuksessa saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että ne lapset, jotka olivat kokeneet keskimääräistä enemmän tai paljon sotatraumoja, raportoivat muita lapsia enemmän trauman uudelleen kokemisen oireita. Tutkimustulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimustulokset osoittivat myös, että eri tavalla kiintyneillä lapsilla oli yhtä paljon traumaoireita iästä tai sukupuolesta riippumatta. Tutkimuksessa saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että tytöt raportoivat poikia enemmän traumaperäisen stressihäiriön ylivireysoireita. Lisäksi tytöt raportoivat poikia enemmän trauman uudelleen kokemisen oireita silloin, kun lapset olivat välttelevästi kiintyneitä ja olivat kokeneet vähän tai keskimääräisen määrän sotatraumoja. Nämä tulokset eivät aivan saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä.
Tämän tutkimuksen tulokset eivät siis antaneet tukea sille käsitykselle, että turvallinen kiintymyssuhde suojaisi lasta traumaperäisen stressihäiriön oireilta sotaolosuhteissa. Tässä tutkimuksessa lapsen ikä tai sukupuoli ei myöskään muuttanut turvallisen kiintymyssuhteen mielenterveyttä suojelevaa funktiota. Tutkimuksen tuloksia tulisi hyödyntää esimerkiksi ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia interventioita suunniteltaessa. Tällöin tulisi pohtia sitä, kuinka kulloisissakin olosuhteissa voitaisiin tukea lapsen optimaalista selviytymistä ja kehitystä vahvistamalla niitä tekijöitä, joka suojaavat lasta hänen omassa ympäristössään, riippumatta siitä, mihin kiintymyssuhdetyyliin ne liitetään.
Asiasanat: traumaperäinen stressihäiriö, PTSD, kiintymyssuhdetyyli, sotatrauma
Tutkimus toteutettiin keväällä 2009 ja tutkimukseen osallistui 482 10 13-vuotiasta palestiinalaislasta Gazan kaupungista ja Pohjois-Gazasta. Lapsista 49,4 % oli tyttöjä ja 50,6 % poikia. Aineisto kerättiin itseraportointiin perustuvilla kyselylomakkeilla. Mittareina tutkimuksessa käytettiin Gaza War Trauma 2009- lomaketta, jolla mitattiin tutkittavien kokemien sotatraumojen määrää, Children´s Revised Impact of Event Scale eli CRIES-13 lomaketta, jolla mitattiin traumaperäisen stressihäiriön oireita, sekä Coping Strategies Questionnaire eli CSQ lomaketta, jonka avulla arvioitiin tutkittavien kiintymyssuhdetyyliä.
Tässä tutkimuksessa kaikki sotatraumoja kokeneet lapset raportoivat yhtä paljon traumaperäisen stressihäiriön oireita kiintymyssuhdetyylistä riippumatta. Tutkimuksessa saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että ne lapset, jotka olivat kokeneet keskimääräistä enemmän tai paljon sotatraumoja, raportoivat muita lapsia enemmän trauman uudelleen kokemisen oireita. Tutkimustulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimustulokset osoittivat myös, että eri tavalla kiintyneillä lapsilla oli yhtä paljon traumaoireita iästä tai sukupuolesta riippumatta. Tutkimuksessa saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että tytöt raportoivat poikia enemmän traumaperäisen stressihäiriön ylivireysoireita. Lisäksi tytöt raportoivat poikia enemmän trauman uudelleen kokemisen oireita silloin, kun lapset olivat välttelevästi kiintyneitä ja olivat kokeneet vähän tai keskimääräisen määrän sotatraumoja. Nämä tulokset eivät aivan saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä.
Tämän tutkimuksen tulokset eivät siis antaneet tukea sille käsitykselle, että turvallinen kiintymyssuhde suojaisi lasta traumaperäisen stressihäiriön oireilta sotaolosuhteissa. Tässä tutkimuksessa lapsen ikä tai sukupuoli ei myöskään muuttanut turvallisen kiintymyssuhteen mielenterveyttä suojelevaa funktiota. Tutkimuksen tuloksia tulisi hyödyntää esimerkiksi ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia interventioita suunniteltaessa. Tällöin tulisi pohtia sitä, kuinka kulloisissakin olosuhteissa voitaisiin tukea lapsen optimaalista selviytymistä ja kehitystä vahvistamalla niitä tekijöitä, joka suojaavat lasta hänen omassa ympäristössään, riippumatta siitä, mihin kiintymyssuhdetyyliin ne liitetään.
Asiasanat: traumaperäinen stressihäiriö, PTSD, kiintymyssuhdetyyli, sotatrauma